Jatkokäsittelylupa
Jatkokäsittelylupa on Suomen hovioikeuksien tuomioistuinasiassa myöntämä lupa ottaa asia käsittelyyn. Ilman jatkokäsittelylupaa valittaja ei automaattisesti saa oikeutta asiansa käsittelyyn hovioikeudessa. Menettely perustuu oikeudenkäymiskaareen (4/1734), jonka mukaan asiassa tarvitaan jatkokäsittelylupa hakiessa käräjäoikeuden ratkaisuun muutosta valittamalla (25:5 §). Vaikka lainsäädännössä on tiettyjä muutoksenhakukieltoja, ei jatkokäsittelylupaa koskeva vaatimus ole sellainen, sillä se ei estä hakemasta muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun hovioikeudessa.[1]. Jatkokäsittelylupajärjestelmä on ollut käytössä 1. tammikuuta 2011 lukien korvaten aiemmin muutoksenhaussa sovelletun seulontamenettelyn.[2]
Oikeudenkäymiskaari jatkaa, että jatkokäsittelyluvan piiriin kuuluvat kaikki riita- ja hakemusasiat sekä rikosasiat, joissa vastaaja on tuomittu alempaan kuin kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen (25:5 §). Tämä ei kuitenkaan ole ollut menetelmän ensimmäinen soveltamisala, sillä nykyisen säädös on ollut voimassa 1.10.2015 alkaen, aiemmin luvan soveltamispiiri oli suppeampi.[3] Huolimatta eriyttävästä luonteestaan, luvanvaraisissakin asioissa on käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta koskeva tutkinta hovioikeudessa. Tämä tapahtuu tavallista kevyemmässä menettelyssä kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston pohjalta sekä suppeammassa, lupaperusteiden rajaamassa tutkinnassa.[1]
Lain mukaan hovioikeuden tulee myöntää jatkokäsittelylupa,
- jos aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ilmenee
- käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuuden arviointi myöntämättä jatkokäsittelylupaa ei ole mahdollista
- luvan myöntö on tärkeää lain soveltamisen kannalta muissa samankaltaisissa asioissa
- jos on jokin muu painava syy
Jos jatkokäsittelylupa myönnetään tai sitä ei kyseisessä asiassa tarvita, valitus saa täysimittaisen hovioikeuden käsittelyn. (Jokela 2016, 221) Jos se evätään, käräjäoikeuden ratkaisu jää voimaan. Yksi hovioikeuden tuomari voi jo päättää luvan myöntämisestä (OK 2:8), epääminen edellyttää kolmen tuomarin kokoonpanoa[4].
Koko järjestelmä perustuu ajatukselle, ettei käräjäoikeudessa kertaalleen käsiteltyä asiaa tulisi tutkia uudelleen koko laajuudessaan tarpeettomasti. Näin hovioikeuksien ja yhteiskunnan voimavarat kohdentuisivat mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Asianosaisten kannalta on tärkeintä puolestaan virheellisten alioikeuden ratkaisujen saattaminen korjatuiksi tai vastaavasti oikeiden ratkaisujen pysyviksi saaminen mahdollisimman nopeasti ja vähin oikeudenkäyntikuluin.[5]
Lähteet muokkaa
- HE 105/2009 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle muutoksenhakua käräjäoikeudesta koskevaksi lainsäädännöksi
- Jokela Antti; Oikeudenkäynti I. Oikeudenkäynnin perusteet, periaatteet ja instituutiot, Alma Talent Oy, verkkokirja, 2016, ISBN 978-952-14-2985-9
- Linna Tuula, Prosessioikeuden oppikirja, Alma Talent Oy, verkkokirja, 2012, ISBN 978-952-14-1902-7
- Kantelinen Tero, Jatkokäsittelylupa hovioikeudessa – tutkielma jatkokäsittelyluvan nykytilasta ja korkeimman oikeuden ratkaisujen vaikutuksista, Helsingin yliopisto, pro gradu, 2014