Jardin des Plantes

kasvitieteellinen puutarha Pariisissa

Jardin des Plantes on kasvitieteellinen puutarha Pariisin keskustassa 5. arrondissementin alueella, Seinen etelärannalla. Se on osa luonnonhistoriallista museota Muséum national d’histoire naturellea. Puutarhan alueella on myös pieni eläintarha, Ménagerie du Jardin des Plantes.

Jardin des Plantesin kartta.
Puutarhan nurmikkoa, taustalla evoluution suuri galleria (Grande galerie de l’évolution).
Vanhoja kasvihuoneita.

Puutarhan pinta-ala on 28 hehtaaria. Siellä on 28 kasvihuonetta, joista kuusi on avoinna yleisölle. Puutarhassa ja kasvihuoneissa on edustettuina noin 23 500 eri kasvilajia. Puutarhan herbaario on maailman laajimpia ja sen kokoelmiin kuuluu yli kuusi miljoonaa kuivattua kasvinäytettä.[1] Puutarhan alueella on myös useita luonnonhistorialliseen museoon liittyviä näyttelyrakennuksia, kuten evoluution suuri galleria, mineralogian ja geologian galleria, anatomian ja paleontologian galleria sekä lasten näyttelygalleria. Puutarhassa ja eläintarhassa on yhteensä 330 työntekijää, joista 45 on puutarhureita. Vierailijoita on noin kahdeksan miljoonaa vuodessa.[2] Puutarhan alueella kasvaa Ranskan vanhin libanoninsetri.[3]

Historia muokkaa

Jardin des Plantesin historia alkaa vuodesta 1626, jolloin Ranskan kuningas Ludvig XIII:n henkilääkärit Jean Héroard ja Guy de la Brosse perustivat paikalle kuninkaallisen rohtokasvitarhan (Jardin royal des herbes médicales).[3] Virallisesti puutarha perustettiin kuninkaallisella määräyksellä vuonna 1635, ja se avattiin yleisölle vuonna 1640. Sen yhteydessä toimi myös kasvitieteen, farmasian ja luonnonhistorian oppilaitos. Kuuluisa luonnontutkija, kreivi Georges Leclerc de Buffon toimi puutarhan intendenttinä vuosina 1739–1788, mikä oli puutarhan kukoistusaikaa.[2][3] Buffonin ohella siellä työskentelivät myös Georges Cuvier, Jean-Baptiste Lamarck sekä veljekset Antoine ja Bernard de Jussieu.[1] Buffon laajensi puutarhan alueen ulottumaan Seinen rantaan saakka ja teki siitä arvostetun tutkimuskeskuksen. Ranskalaiset kasvitieteilijät kiersivät 1600- ja 1700-luvuilla ympäri maailmaa keräämässä harvinaisia kasveja Jardin des Plantesia varten. Buffonin ajalta ovat peräisin puutarhan ranskalaistyylinen osa suorine kävelyteineen ja suorakulmaisine parterreineen, englantilaistyylinen maisemapuisto sekä keinotekoiselle kukkulalle istutettu pensasaitalabyrintti.[4]

Ranskan vallankumouksen jälkeen vuonna 1793 perustettiin kansalliskonventin päätöksellä luonnonhistorian museo, jonka alaisuuteen Jardin des Plantes siirtyi. Samana vuonna avattiin myös puutarhan alueella sijaitseva eläintarha, jonka eläimet kerättiin Versailles’n palatsin kuninkaallisesta eläintarhasta ja lakkautetuista kiertävistä eläinnäyttelyistä.[2][4] Puutarhan sisäänkäynnin yhteydessä olevat paviljongit rakennettiin vuonna 1810 ja arkkitehti Charles Rohault de Fleuryn suunnittelemat vanhat kasvihuoneet vuosina 1834 ja 1836. Entinen Meksikon kasvihuone on nykyään Uuden-Kaledonian kasvihuone ja entinen Australian kasvihuone on kasvien historian kasvihuone.[2] Jardin des Plantesin kasvihuoneet olivat aikanaan uraauurtavia rauta- ja lasirakenteiden hyödyntämisessä.[4]

Alueelle on rakennettu lisää näyttelyrakennuksia ja kasvihuoneita 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla. Rohault de Fleuryn suunnittelema Geologinen galleria valmistui vuonna 1841, Jules Andrén suunnittelema eläintieteen galleria (nyk. evoluution suuri galleria) vuonna 1889 ja Ferdinand Dutertin suunnittelema paleontologian galleria vuonna 1898. Trooppisten sademetsien kasvihuoneet valmistuivat vuosina 1935–1936. Nykyinen ruusutarha istutettiin vuonna 1990.[2][5]

Lähteet muokkaa

  1. a b Jardin des Plantes (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 14.4.2016.
  2. a b c d e Présentation (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi) jardin des Plantes. Viitattu 14.4.2016.
  3. a b c Kaupunkikirjat: Pariisi (suom. Ilkka Rekiaro), s. 167. Kuudes, uudistettu painos. WSOY, Helsinki 2009. Alkuteos Travel Guides Paris, julkaistu ensimmäisen kerran Isossa-Britanniassa 1993, Dorling Kindersley Ltd, Lontoo.
  4. a b c Martina Padberg: Taide & Arkkitehtuuri: Pariisi (suom. Tapani Kilpeläinen), s. 410–411. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2007. Alkuteos Kunst & Architektur Paris.
  5. Le Jardin des Plantes (ranskaksi) Paris1900. Viitattu 14.4.2016.

Aiheesta muualla muokkaa