Japaninhappomarja
Japaninhappomarja (Berberis thunbergii) on happomarjakasveihin kuuluva, Japanista kotoisin oleva pensas. Lajia käytetään puutarhoissa aitakasvina tai vapaasti kasvaviin istutuksiin.
| Japaninhappomarja | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Happomarjakasvit Berberidaceae |
| Suku: | Happomarjat Berberis |
| Laji: | thunbergii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Berberis thunbergii |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Japaninhappomarja on piikikäs, pysty ja kasvaa 0,5–1 metriä korkeaksi. Edellisen kesän kasvaimen kuori on punaruskea, kuluvan kesän kasvainranka on kalju. Lehdet ovat oksissa kierteisesti. Lehtilapa on 1–3 cm pitkä, vastapuikea, suippotyvinen ja ehytlaitainen. Haaroissa sijaitsevat oralehdet ovat yksipiikkisiä. Kukinto on 2–4-kukkainen sarjamainen terttu, tai kukat ovat yksittäin. Keltaiset kukat ovat kaksineuvoisia. Kehälehtiä on yhdeksän kappaletta, joista sisimmät kuusi ovat terälehtimäisiä. Mesilehtiä ja heteitä on tavallisesti kuusi kappaletta, emejä yksi. Japaninhappomarja kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Kukinnan jälkeen kypsyvät punaiset ja pitkulaiset, kaksisiemeniset marjat.[1][2] Kasvin raa’at marjat ovat myrkyllisiä, mutta kypsinä ne ovat syötäviä.[3]
Levinneisyys muokkaa
Japaninhappomarja kasvaa alkuperäisenä luonnonkasvina Japanin etelä- ja keskiosissa.[4] Suomessa japaninhappomarjaa kasvaa paikoitellen luonnonvaraisena Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Hämeessä ja Etelä-Karjalassa.[5]
Elinympäristö muokkaa
Alkuperäisellä levinneisyysalueella Japanissa japaninhappomarja kasvaa laidunniityillä ja erilaisissa pensaikoissa. Suomen luonnossa sitä esiintyy viljelykarkulaisena.[4]
Käyttö muokkaa
Japaninhappomarjaa käytetään puistoissa ja puutarhoissa vapaasti kasvavana koristepensaana tai aitakasvina. Suomessa se menestyy Ilmatieteen laitoksen määrittämillä kasvuvyöhykkeillä I–V, mutta vaurioituu helposti pahoin poikkeuksellisen kylminä pakkastalvina.[4]
Kasvista on jalostettu useita viljelylajikkeita, joista Suomessa tavataan muun muassa lajikkeita 'Atropurpurea' eli purppurahappomarja, 'Atropurpurea Nana', 'Aurea', 'Erecta' ja 'Red Chief'. Lajikkeet eroavat toisistaan koon ja lehtilavan värin puolesta, joka vaihtelee punertavasta kellertävään.[4]
Lähteet muokkaa
- Mansimarjasta punapuolaan. Marjakasvien kulttuurihistoriaa. Toim. Klemettilä, Hannele & Jaakola, Laura. Maahenki Oy, Helsinki 2011. ISBN 978-952-5870-50-3.
- Nyblom-Holmberg, Gunnel & Vainio, Hannele: Otavan Puutarhakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki, 1983/1992. ISBN 951-1-11595-2.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suomen puu- ja pensaskasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Alanko, Pentti & Palmén, Annikki & Tigerstedt, Peter M. A.. 2. uudistettu painos. Dendrologian seura – Denrologiska Sällskapet r.y., Helsinki 1992.
Viitteet muokkaa
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 66.
- ↑ Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 100–101.
- ↑ Mansimarjasta punapuolaan 2011, s. 200.
- ↑ a b c d Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 101.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Japaninhappomarjan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 27.10.2011.