Japanin korealaiset
Japanin korealaiset ovat Japanissa asuvia korealaisia. Rekisteröityneitä korealaisia oli vuonna 1997 yhteensä 645 373. Luku ei sisällä Japanin kansalaisuuden saaneita korealaisia. Suurimmat korealaiskeskittymät Japanissa ovat Osakassa ja Tokiossa.
| Japanin korealaiset | ||||
|---|---|---|---|---|
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
| Kielet | korea, japani | |||
| Uskonnot | korealainen šamanismi, buddhalaisuus, kristinusko | |||
.jpg)
Japanin korealaisista käytetty termi Japanissa on zainichi (jap. 在日).
Historia muokkaa
Suurin osa nykyisistä Japanin korealaisista polveutuu niistä korealaisista, jotka muuttivat Japaniin maan hallitessa Koreaa vuosina 1910–1945. Ensimmäiset muuttajista olivat lähinnä opiskelijoita ja kausityöläisiä. Heidän määränsä nousi nopeasti, vuonna 1911 Japanissa asui 2 527 korealaista, kun taas vuonna 1931 heitä oli jo 311 247. Vuodesta 1939 lähtien Japani alkoi tuoda Koreasta pakkotyöläisiä Japanin kaivoksille ja tehtaille. Vuodesta 1941 lähtien korealaisista miehistä tuli myös asevelvollisia. Tämän myötä korealaisten määrä kasvoi entisestään ja vuonna 1944 heitä oli jo 1 936 843, ja toisen maailmansodan lopussa vuonna 1945 2,4 miljoonaa. Sodan loputtua suuri osa korealaisista palasi nyt japanilaisvallasta vapautuneeseen Koreaan. Vuonna 1948 korealaisia oli Japanissa enää 588 170.[1]
Korean jakautuessa Etelä-Koreaan ja Pohjois-Koreaan myös Japanin korealaiset jakautuivat näiden kahden hallinnon kannattajiin. Vaikka suurin osa Japanin korealaisista olikin peräisin Etelä-Korean hallitsemilta alueilta, vasemmistolaisuudella ja kommunismilla oli paljon kannatusta heidän joukossaan ja ylipäätään sodan jälkeisessä Japanissa. Korealaisten liiga oli vuonna 1945 perustettu korealaisten järjestö, joka järjesti muun muassa koulutusta koreaksi. Poliittisesti järjestö tuki Pohjois-Koreaa. Vuonna 1948 järjestön toteuttaman koulutuksen puolesta järjestettiin mielenosoituksia Kobessa ja Osakassa, jotka kuitenkin Yhdysvaltojen miehitysjoukot hajottivat. Vuonna 1949 järjestön johtajat pidätettiin ja sen omaisuus takavarikoitiin.[1]
Vuonna 1955 perustettiin puolestaan myös Pohjois-Koreaa kannattanut korealainen järjestö Ch'ongryŏn. Järjestö järjesti korealaista koulutusta, jonka tavoitteena oli kuitenkin osaltaan levittää Pohjois-Korean ideologiaa.[1] Pohjois-Korean johtaja Kim Il-sung käynnisti vuonna 1959 ohjelman, jossa japaninkorealaisia houkuteltiin muuttamaan Pohjois-Koreaan. Yksi seuraavien vuosien aikana muuttaneista oli Pohjois-Korean tulevan johtajan Kim Jong-ilin tuleva puoliso ja hänen seuraajansa Kim Jong-unin äiti Ko Young-hee.[2]
Japani ja Etelä-Korea solmivat normaalit diplomaattiset suhteet vuonna 1965 ja näin korealaisille tuli mahdolliseksi saada Etelä-Korean kansalaisuus. Tätä ennen korealaisilla ei ollut mitään kansalaisuutta, sillä Japani lakkautti kaikki korealaisten siirtomaa-aikana saamat kansalaisuudet. Suurella osalla korealaisista ei edelleenkään ole Japanin kansalaisuutta.[1]
Kulttuuri muokkaa
Suurin osa Japanin korealaisista puhuu paremmin japania kuin koreaa. Korealaisissa kouluissa käyneet puhuvat jonkin verran myös koreaa. Ensimmäisen sukupolven ollessa vielä elossa saattoi Japanin korealaisten kielestä erottaa murre-erojakin. Esimerkiksi Osakassa puhuttiin Jejun murretta. Korealaiset ovat tavallisesti muita japanilaisia köyhempiä. Ongelmaksi työmarkkinoilla muodostuu syrjintä ja kansalaisuudettomuus. Japanin korealaiset harjoittavat korealaista šamanismia, buddhalaisuutta ja vähemmissä määrin kristinuskoa.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Encyclopedia of Diasporas - Volume II, s. 974-982. Springer, 2005. ISBN 0306483211. (englanniksi)
- ↑ Ko Tae Mun, Ko Chung Hee, and the Osaka Family Origins of North Korean Successor Kim Jong Un The Asia-Pacific Journal. 3.1.2011. Viitattu 23.10.2019.