Japanin kirjoitusjärjestelmä
Japanin kielen kirjoittamiseen on käytössä kolme merkkijärjestelmää: sanamerkkeinä toimivat kiinalaisperäiset kanji-merkit sekä näistä johdetut foneettiset tavumerkistöt, hiragana ja katakana. Kanji-merkkejä käytetään kielen sanojen, kuten substantiivien ja verbivartaloiden, ilmaisemiseen. Tavumerkeillä taas merkitään muun muassa verbien taivutuspäätteet, muut kieliopilliset ainekset sekä lainasanat. Foneettisilla merkeillä voidaan myös korvata vaikeiksi koetut kanji-merkit tai kertoa niiden lukutapa.
Japania voidaan kirjoittaa joko pysty- tai vaakasuuntaan. Pystysuuntaista tekstiä luetaan oikealta vasemmalle, mutta toisen maailmansodan jälkeen vaakasuuntaisen tekstin lukusuunnaksi on vakiintunut vasemmalta oikealle. Sanomalehdet ja kaunokirjalliset tekstit kirjoitetaan tyypillisesti pystysuuntaan, mutta vaakasuuntainen teksti on tavallista mm. kylteissä, käyttöohjeissa ja tietoteknisissä yhteyksissä, kuten verkkosivuilla.
Kanji muokkaa
- Pääartikkeli: Kanji
Kanji-kirjoitusmerkit ovat kiinalaisia kirjoitusmerkkejä, jotka ilmaisevat tavujen sijaan kokonaisia sanoja tai merkityksiä. Japaniin ne omaksuttiin Kiinasta länsimaisen ajanlaskun alkuvuosisatoina. Kanji-kirjoitusmerkkejä on useita kymmeniä tuhansia, joista Japanin kulttuuri- ja opetusministeriö on määritellyt 2 136 merkin joukon päivittäisessä elämässä, kuten sanomalehdissä ja lakiteksteissä, käytettäväksi. [1] Kanji-merkit voidaan tarvittaessa korvata niiden lukutavan ilmaisevilla kana-tavumerkeillä, mutta tämä vaikeuttaa tekstin ymmärtämistä japanin kielen suuresta homonyymien määrästä ja sanavälien puutteesta johtuen. Kirjoitetussa tekstissä ei käytetä sanavälejä, vaan sanat erottuvat toisistaan merkistönvaihteluiden ansiosta. Joissain julkaisuissa kanji-merkkien yläpuolelle tai viereen merkitään ääntämisasu kana-merkein, mistä käytetään termiä furigana. Tätä kirjoitustapaa käytetään erityisesti silloin, kun kanji-merkki on harvinainen tai ääntyy poikkeavasti, tai kun julkaisu on tarkoitettu myös lasten tai nuorten luettavaksi. Furiganaa käytetään myös tyylikeinona.
Lapsille tarkoitetuissa teksteissä kanji-kirjoitusmerkkejä käytetään erittäin vähän. Lisäksi monilla sanoilla on kirjoitusasu, jossa kanjeja on käytetty ainoastaan niiden lukutavan, ei merkityksen vuoksi, tai päinvastoin. Tällaista kirjoitustapaa kutsutaan nimellä ateji. Esimerkiksi ”väkisin” on japaniksi 無理矢理 (muriyari). Sanan yksittäisten merkkien merkitykset ovat ”ei" (mu), ”järki” (ri), ”nuoli” (ya) ja ”järki” (ri). Merkkien merkityksillä ei siis ole mitään tekemistä koko sanan merkityksen kanssa. Tällaisissa tapauksissa monet suosivat hiraganan käyttöä. Päinvastainen esimerkki on esimerkiksi maitoa tarkoittavan sanan 牛乳 (tavallisesti gyūnyū) lukeminen miruku, ”milk”.
Kanjien käyttö vain lukutavan vuoksi on peräisin ajalta, jolloin kanamerkistöä ei ollut vielä kehitetty, mutta uusia ateji-sanoja on kehitetty koko japanin kirjoitetun kielen historian ajan. Aiemmin lainasanoille kehitettiin usein oma ateji-merkkiyhdistelmänsä, mutta nykyjapani suosii niiden esittämistä foneettisesti katakana-merkistöllä.
Kana (hiragana ja katakana) muokkaa
Ensimmäinen kana-merkistö oli man’yōgana, joka perustui kanjien äänneasuihin. Man’yōgana kehitettiin ensimmäisellä vuosituhannella aluksi kanjien rinnalle, sitten erilliseksi merkistöksi. Siitä kehittyivät yksinkertaisemmat hiragana ja katakana.[2]
Hiragana-merkkejä käytetään japania kirjoitettaessa pääasiassa kieliopillisiin rakenteisiin (taivutuspäätteet ja postpositiot) ja japanilais- tai kiinalaisperäisiin sanoihin, joille ei haluta käyttää tai joille ei ole kanjiesitystä.[3]
Katakanalla kirjoitetaan nykyjapanissa enimmäkseen muualta kuin Kiinasta lainattuja sanoja,[4] vieraskielisiä erisnimiä ja äänteitä kuvaavia sanoja. Katakanaa voidaan käyttää myös korostuksena tai tyylikeinona. Lisäksi esimerkiksi eläinten nimet ja kanjisanakirjoissa kiinalaisperäiset ääntämykset kirjoitetaan usein katakanalla. Myös katakana-merkkien asu on johdettu kanjeista, mutta niiden pohjana on käytetty kanjien yksittäisiä osia. Ulkoasultaan katakana-merkit ovat kulmikkaampia kuin pyöreämmät hiragana-merkit.
Molemmissa kana-merkistöissä on samat perustavut (46 kappaletta)[3], ja jokainen merkki ilmaisee joko jotakin japanin kielen viidestä vokaalista tai vokaalin ja konsontantin yhdistelmää. Perustavuja voidaan modifioida konsonanttien soinnillisuutta ilmaisevilla diakriittisillä merkeillä. Lisäksi voidaan käyttää muuta tekstiä pienikokoisempia merkkejä liudennuksen ja konsonantin kahdennuksen osoittamiseen. Hiraganaa käytettäessä pitkät vokaalit merkitään pidennettävää vokaalia vastaavalla merkillä, mutta katakanalla kirjoitussuunnan suuntaisella viivalla.
Latinalaiset aakkoset muokkaa
Japanin kielen kirjoittamisessa käytetään jonkin verran myös latinalaisia aakkosia. Niillä merkitään etenkin lyhenteitä, esimerkiksi yritysten nimilyhenteitä. Japanissa on tyypillistä liittää yritysten tai tuotteiden nimiin latinalaisia kirjaimia, esimerkiksi ”HDI ビル” (HDI-biru). Nämä aakkoskirjaimet lausutaan liki poikkeuksetta englantilaisittain, joskin lausuminen sovitetaan japaniin sopivaksi. Japanin esittämisestä latinalaisin aakkosin (transkriptio) käytetään japaniksi nimitystä rōmaji (”roomalaiset merkit”).
Numerot muokkaa
Japanin kirjoitetussa kielessä käytetään arabialaisia numeroita ja numerojärjestelmää sekä kanji-merkkejä. Kanji-merkistö tarjoaa omat merkkinsä kymmenjärjestelmän numeroille (一二三四五六七八九, eli 123456789) ja kertaluokille (十百千万億, eli 10, 100, 1 000, 10 000, 10 000×10 000, jne). Lukujen merkitseminen arabialaisilla numeroilla on tavallisempaa vaakasuuntaisessa kuin pystysuuntaisessa tekstissä. Kanji-numeraaleja käyttäessä kertaluokat merkitään erikseen, esimerkiksi 593 = 五百九十三 = viisisataayhdeksänkymmentäkolme. Tämän lisäksi ◯-merkki voidaan ottaa mukaan nollaa merkitsemään ja kertaluokat jättää kirjoittamatta, esimerkiksi 一九九◯ = 1990. Japanissa suuret luvut ryhmitellään kymmentuhansiin ja kymmenentuhannen potensseihin: esimerkiksi 100 000 (satatuhatta) kirjoitetaan 10万 (”kymmenen kymmentuhatta”). Arabialaisin numeroin esitetyissä luvuissa numerot ryhmitellään kuitenkin kolmen, ei neljän numeron sarjoiksi.
Lähteet muokkaa
- ↑ Japanin kulttuurivirasto: Jōyōkanjihyō Japanin kulttuurivirasto. Arkistoitu 2.10.2011. Viitattu 25.5.2015.
- ↑ Araki-Masonen, Kumi: Hiragana ja katakana: Opas japanilaisen tavukirjoituksen maailmaan, s. 11–12. Finn Lectura, 2006. ISBN 951-792-304-X.
- ↑ a b Kana Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.7.2013.
- ↑ Learning katakana Yoshida Institute. Viitattu 25.7.2013.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Japanin kirjoitusjärjestelmä Wikimedia Commonsissa
