Japanilainen kello
Japanilainen kello (jap. 和時計 wadokei) on perinteistä japanilaista aikaa näyttävä mekaaninen kello. Kellon toivat Japaniin joko hollantilaiset jesuiitat tai kauppiaat 1500-luvulla. Kellot olivat joko messingistä tai raudasta valmistettuja lyhtykelloja . Tokugawa Ieyasulla oli eurooppalaisvalmisteinen lyhtykello.
_-_P%C3%A9riode_Edo.jpg)
Tuon ajan eurooppalaisissa kelloissa ei käytetty heiluria tai tasapainojousta, joten myöskään japanilaiset kellosepät eivät niitä käyttäneet vuonna 1641 alkaneella Sakoku-kaudella. Tämän johdosta japanilaiset kellosepät joutuivat itse kehittämään tekniikkaa, ilman merkittävää vaikutusta länsimaista. He osoittivat huomattavaa kekseliäisyyttä soveltaessaan eurooppalaista kellonvalmistusoppia ja muokatessaan sitä sopimaan perinteisen japanilaisen kalenterin tarpeisiin.
Eurooppalaisten kellojen sovittaminen japanilaisen kalenterin tarpeisiin oli haastava tehtävä. Japanilaisessa kellossa oli 6 päiväyksikköä auringonnoususta auringonlaskuun ja 6 yöyksikköä auringonlaskusta seuraavaan auringonnousuun. Tämän johdosta päivän tunnit olivat pidempiä kesällä ja lyhyempiä talvella. Eurooppalaiset kellot oli kuitenkin suunniteltu näyttämään aikaa, joka ei riippunut vuodenajoista.
Useimmat japanilaiset kellot toimivat painojen avulla. Japanilaiset kuitenkin tunsivat myös jousikäyttöiset kellot. Samoin kuin eurooppalaiset lyhtykellot, myös japanilaiset kellot käyttivät toisinaan pöytiä tai tasoja, joiden läpi painot saattoivat pudota. Jousikäyttöiset kellot oli tarkoitettu siirrettäviksi. Pienimmät olivat suuren rannekellon kokoisia joita omistajat kantoivat inrō-koteloissa.
Perinteinen japanilainen aikajärjestelmä muokkaa
Tyypillisessä kellossa oli kuusi merkittyä tuntia alkaen 9 ja päättyen 4, nämä merkitsivät taaksepäin laskettuna aikaa keskipäivästä keskiyöhön. Numeroita 1-3 ei käytetty uskonnollisista syistä. Buddhalaiset käyttivät näitä merkitsemään rukouskutsuja. Lukuja laskettiin taaksepäin, koska varhaisimmissa japanilaisissa kelloissa käytettiin poltettavia suitsukkeita merkitsemään aikaa. Aamunkoittoa ja iltahämärää merkittiin 6. tunnilla.
Jokaiselle tunnille oli määritetty kiinalaisen horoskoopin tähtimerkki. Päivän tunnit olivat aamunkoitosta alkaen:
| Tähtimerkki | Tähtimerkin symboli | Japanilainen numero | Lyönti | vuorokaudenaika |
|---|---|---|---|---|
| Jänis | 卯 | 六 | 6 | auringonnousu |
| Lohikäärme | 辰 | 五 | 5 | |
| Käärme | 巳 | 四 | 4 | |
| Hevonen | 午 | 九 | 9 | keskipäivä |
| Lammas | 未 | 八 | 8 | |
| Apina | 申 | 七 | 7 |
Yön tunnit olivat
| Tähtimerkki | Tähtimerkin symboli | Japanilainen numero | Lyönti | vuorokaudenaika |
|---|---|---|---|---|
| Kukko | 酉 | 六 | 6 | auringonlasku |
| Koira | 戌 | 五 | 5 | |
| Sika | 亥 | 四 | 4 | |
| Rotta | 子 | 九 | 9 | keskiyö |
| Härkä | 丑 | 八 | 8 | |
| Tiikeri | 寅 | 七 | 7 |
Vaihtelevanmittaisten tuntien ongelma muokkaa
Japanilaisissa kelloissa käytettiin erilaisia mekanismeja esittämään vaihtelevanmittaisia tunteja. Käytännöllisin tapa oli tornikello, jossa kellonaikaa ei esitetty kellotaululla vaan painoon kiinnitetyllä merkillä, joka eteni uraa pitkin. Uran varrelle sijoitetut siirrettävät merkit osoittivat kellonaikaa.
Kellotaulujen käyttö oli osa eurooppalaista teknologiaa ja erilaisia ratkaisuja suunniteltiin vaihtelevanmittaisten tuntien esittämiseksi. Joissakin kelloissa oli siirrettävät tuntimerkinnät 24 tunnin kellon reunalla. Toisissa oli useita eri kellotauluja, joita voitiin vaihtaa vuodenajan mukaan.
Vuonna 1873 Japanissa otettiin käyttöön gregoriaaninen kalenteri.
