Jan Mayen
Jan Mayen on Norjalle kuuluva Pohjoisen jäämeren saari, jonka pinta-ala on 373 neliökilometriä. Saari on vuoristoinen ja ilmastoltaan arktinen, tuulinen ja sumuinen.
Jan Mayen
| Sijainti | |
|---|---|
| Vesialue | |
| Korkeimmat kohdat |
Beerenberg, 2 277 m |
| Pinta-ala |
373 km² |
| Asukasluku |
ei pysyvää asutusta |
|---|
Historia muokkaa
Jan Mayenin saaren löysi 500-luvulla irlantilainen Pyhä Brendan. Brendan-munkki purjehti saaren ohitse juuri, kun alueella oli paljon vulkaanista toimintaa. Brendan oli näkemästään niin vaikuttunut, että hän vakuuttui nähneensä helvetin portit.
Henry Hudson löysi saaren vuonna 1607, ja antoi sille nimen Hudson's Tutches tai Touches. Saaren löysi uudestaan vuonna 1614 hollantilainen Jan Jacobs May van Schellinkhout, jonka mukaan saari on nimetty. Saari on kuulunut Norjalle vuodesta 1929 lähtien.
Aikaisemmin Jan Mayen oli tärkeä valaanpyytäjien tukikohta, ja saarta ympäröivät edelleenkin tärkeät kalastusalueet. Grönlannin ja Norjan välillä oli pitkään kiistaa kalastusoikeuksien ja mahdollisten kaasu- ja öljyesiintymien hallinnasta, mutta sopu syntyi vuonna 1993 kansainvälisen oikeuden välittämänä. Saarella ei ole luonnonvaroja. Sillä on sääasemia ja radiomastoja sekä yksi päällystämätön lentokenttä: pelkkä 1 585 metrin pituinen kiitotie. Saarella on 124,1 kilometriä rantaviivaa, mutta ei satamia.
Hallinto muokkaa
Jan Mayen on ollut kiinteä osa Norjaa vuodesta 1921, jolloin sille perustettiin norjalainen sääasema. 8. toukokuuta 1929 Norja julisti kuninkaallisella asetuksella saaren kuuluvan Norjalle.
Saaren maantiede ja luonto muokkaa
Jan Mayen on vulkaaninen saari, jota peittää osittain lakijäätiköltä virtaavat toistakymmentä jäätikköä. Saari jakautuu kahteen kannaksen yhdistämään osaan. Saari sijaitsee Grönlannin ja Pohjois-Norjan välissä. Saaren korkein huippu on Beerenberg pohjoisessa (2 277 m)[1], joka on maailman pohjoisin tulivuori. Vuoren luultiin sammuneen, mutta vuonna 1970 se purkautui rajusti.
Jan Mayenia asuttavat miljoonat linnut, muun muassa myrskylinnut, myrskypääskyt, pikkukajavat, pikkuruokit, kiislat ja lunnit. Näiden lisäksi saarella on asutusta Loran-C-asemalla 14 ja sääasemalla neljä henkilöä, muutoin saari on asumaton.
-
Jan Mayenin sääasema vuonna 2007. -
Beerenberg, maailman pohjoisin tulivuori. -
Ajopuita Jan Mayenin tuliperäisessä rantahiekassa.
Lähteet muokkaa
- Suuri maailmantieto. Maantieteen hakuteos. Helsinki: Valitut Palat, 1993. ISBN 951-584-002-3.
- Geographica. Maailmankartasto. Maanosat, maat, kansat. Tandem Verlag GmbH, 1999. ISBN 978-3-8331-4130-0.
Viitteet muokkaa
- ↑ Jan Mayen, Norway - 71°N 8°30'W jan-mayen.no. Arkistoitu 22.7.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- TopoJanMayen – Interaktiivinen kartta (norjaksi) (englanniksi)
- Satellittikuva Jan Mayenista
- Valokuvia ja tietoa Jan Mayenista (Arkistoitu – Internet Archive)
- Jan Mayenin henkilöstö (Arkistoitu – Internet Archive)