James Galway
James Galway (s. 8. joulukuuta 1939 Belfast) on pohjoisirlantilainen huilisti.[1] Hän oli yksi ensimmäisistä huilisteista joka teki merkittävää soolouraa.
Galway opiskeli huilunsoittoa Jean-Pierre Rampalin johdolla.[1] Hän oli Berliinin filharmonikoiden ykköshuilisti vuosina 1969–1975 eli Herbert von Karajanin kapellimestarikaudella.[2] Karajanin hämmästykseksi Galway lähti soolouralle. Hän on levyttänyt yli 65 CD:tä BMG Sony Classics-sarjaan ja Deutsche Grammophonille.[3]
Huilulle sävelletyn klassisen musiikin lisäksi hän on levyttänyt irlantilaista kansanmusiikkia ja erilaisia ikivihreitä, esiintynyt Pink Floydin kanssa ja osallistunut Taru sormusten herrasta -elokuvien taustamusiikin levyttämiseen.[2]
James Galway asuu Sveitsissä ja soittaa nykyisin hänelle varta vasten tehtyä 20K ‘Galway’ Nagahara -huilua.[3]
Levytyksiä muokkaa
- The Wayward Wind (1982)
- James Galway Plays Giuliani (1988)
- The Magic Flute (1992)
- Seasons (1993)
- Bach Sonatas (1993)
- The Lark In The Clear Air (1994)
- Tango Del Fuego (1998)
- Winter's Crossing (1998) - irlantilaista kansanmusiikkia
- Unbreak My Heart (1999) - mm. Elton Johnin ja Willie Nelsonin kappaleita
- Sixty Years--60--Sixty Flute Masterpieces Collection (1999)
- Hommage a Rampal (2001)
- The Very Best Of James Galway
- A Song Of Home: An American Musical Journey (2002)
- Music for my Little Friends (2002)
- Wings of Song (2004)
- Ich war ein Berliner (2006)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Keijo Virtamo (toim.): Otavan musiikkitieto (2. painos), s. 111. Helsinki: Otava, 1997.
- ↑ a b Sir James Galway (Belfast, * 8-12-1939) (Arkistoitu – Internet Archive) Famous flute players
- ↑ a b Sir James Galway (Arkistoitu – Internet Archive) Galway Network