Wikipedia

Jamaikan historia

Jamaikan historia alkaa ensimmäisten asukkaiden saapumisesta vuoden 600 tienoilla. Ensimmäinen saarella käynyt eurooppalainen oli Kristoffer Kolumbus vuonna 1494, ja vuonna 1509 saapuivat ensimmäiset uudisasukkaat. Saarta alun perin asuttaneet tainointiaanit oli käytännössä hävitetty jo 1600-luvulle tultaessa. Vuonna 1655 maa siirtyi espanjalaisilta englantilaisille ja pysyi heidän hallussaan aina itsenäistymiseensä vuonna 1962 asti.

Esihistoria muokkaa

Jamaikan ensimmäiset asukkaat tulivat todennäköisesti kahdessa itäisessä muuttoaallossa. Punaisesta keramiikasta tunnetut ihmiset, joista tiedetään hyvin vähän, tulivat saarelle noin vuonna 600. Heitä seurasi 200 vuoden päästä tainot, jotka asuttivat koko saaren. Tainojen elämä perustui kalastamiseen ja maanviljelyyn, ja kylien johtajina toimivat caciquet.[1]

Orjasaareksi muokkaa

Kristoffer Kolumbus saapui Jamaikalle ensimmäisenä eurooppalaisena vuonna 1494 toisella matkallaan Atlantin yli. Juan de Esquivel perusti vuonna 1509 saarelle ensimmäisen uudisasutuksen, Sevilla la Nuevan. Pääkaupunki siirrettiin sieltä vuonna 1534 Santiago de la Vegan (nykyinen Spanish Town). Espanjalaiset alistivat tainot, joista monet kuolivat myös sairauksiin ja orjuuteen.[1] Espanja perusti saarelle kaakao- ja kahviplantaaseja. Saarelle alettiin tuoda myös orjia.[2] Tainot olivat 1600-luvun alussa jo käytännössä hävitetty. Saarilla eli tuolloin noin 3 000 ihmistä.[1]

Vuonna 1655 Englanti valtasi Jamaikan espanjalaisilta ja teki siitä siirtomaansa. Jamaikasta tuli pian merirosvojen turvasatama. Sotilaskuvernööri pelkäsi espanjalaisten hyökkäyksiä, joten hän toivotti merirosvot tervetulleiksi. Port Royal oli tunnetuin rikkaista mutta vaarallisista merirosvosatamista.[3] 1700-luvun aikana Jamaika kehittyi brittiläisen imperiumin tärkeimmäksi sokerin tuottajaksi ja Karibian orjakaupan keskukseksi.[2] Sokerituotanto oli huipussaan 1700-luvun aikana, ja vuosisadan lopulla Jamaikalla oli jo 300 000 orjaa.[4]

Kruununsiirtomaana muokkaa

Orjakaupan kieltämisen jälkeen sokeriplantaasien työvoimaksi tuotiin intialaisia ja kiinalaisia työntekijöitä. Orjuus lakkautettiin 1830-luvulla, virallisesti 1834 ja lopullisesti 1838. Entisistä orjista tuli pientilallisia, joiden elinolot olivat surkeita. Vuonna 1865 puhkesi Morant Bayn kapina, joka kukistettiin verisesti.[2]

Jamaika julistettiin vuonna 1866 kruununsiirtomaaksi. Kuvernööri John Peter Grant järjesti saaren poliittisesti uudestaan: hän muun muassa perusti poliisivoimat sekä uudisti oikeuslaitosta ja terveydenhuoltoa. Jamaikasta tuli merkittävä banaanin tuottaja, kun United Fruit Company tuli saarelle.[5]

Jamaikalla alkoi 1900-luvun alussa nousta myös kansallisaate. Marcus Garvey perusti vuonna 1914 Universal Negro Improvement Association -järjestön, joka pyrki edistämään mustaa nationalismia ja panafrikkalaisuutta. Asema kruununsiirtomaana herätti entistä enemmän närää 1930-luvun laman aikana. Kuohunta kärjistyi vuoden 1938 laajoihin mellakoihin.[5]

Itsehallinnosta itsenäisyyteen muokkaa

Jamaika sai osittaisen itsehallinnon vuonna 1944. Saari sai vähitellen omaa päätäntävaltaa, vuonna 1958 siitä tuli osa brittiläistä Länsi-Intian federaatiota ja se itsenäistyi lopulta vuonna 1962. Ensimmäinen pääministeri oli Jamaikan työväenpuolueen (JLP) Alexander Bustamante.[2]

Itsenäisyyden alku sujui menestyksekkäästi, ja maassa kehitettiin alumiiniteollisuutta ja matkailua.[6] Vuonna 1966 maassa vierailivat kuningatar Elizabeth II ja rastafareille tärkeä Haile Selassie.[7] Kansainyhteisön kisat vuonna 1966 oli merkittävä urheilutapahtuma.lähde?

1960-luvun lopussa maata vaivasi kuivuus.lähde?

Yhteiskunnallinen kuohunta 1970-luvulta lähtien muokkaa

Michel Manley ja Edward Seaga muokkaa

Hallitus ei selvinnyt kuivuuden hoitamisesta ja lakoista hyvin, ja vuoden 1972 protestivaaleissa Michael Manleyn johtama työväenpuolue sai 19 paikkaa 37:stä. Aluksi se harjoitti varsin länsimaalaismielistä ulkopolitiikkaa, mutta myöhemmin Manley ilmoitti ihanteekseen sosialismin. Monia yhtiöitä kansallisetettiin varsinkin kaivosalalla, mutta markkinatalous sai kuitenkin jatkua. Manleyn ystävyys Fidel Castron kanssa ja tiiviit kauppasuhteen Neuvostoliittoon saivat länsimaat vähentämään yhteistyötä. Jamaika pääsi kuitenkin AKT-maiden joukkoon ja Lomén sopimus ja sen seuraaja Cotonoun sopimus vuonna 2000 takasivat maalle kaupapoliittisia etuja kuten tullien rajaamista.

Talous kääntyi laskuun 1970-luvulla ja vuoteen 1980 mennessä maa oli menettänyt jo neljänneksen bruttokansantuotteestaan. Varsinkin vuonna 1972 valtaan nousseen vasemmistolaisen kansanpuolueen (PNP) Michael Manleyn ensimmäisellä kaudella 1972–1980 kaksipuoluejärjestelmän puolueiden tukemien jengien väliset yhteenotot kärjistyivät aseellisiksi ja kokaiinikaupalla rikastuneiden jengien levottomuuksista pääkaupungissa Kingstonissa tuli säännöllisiä erityisesti vaalien aikaan.

Työväenpuolueen Edward Seagan pääministerikaudella 1980–1989 monet ulkomaalaiset öljy- ja alumiiniyritykset päättivät lähteä Jamaikalta, ja hallitus osti niiden liiketoiminnan.[8]

Seaga ohjasi ulkopolitiikkaa jälleen länsimielisempään suuntaan. Lokakuussa 1983 Yhdysvallat hyökkäsi Grenadaan, ja Jamaika yhdessä monien muiden Karibian maiden kanssa lähetti joitakin satoja miehiä mukaan.[9]

PNP boikotoi vuoden 1983 vaaleja, koska koki viime hetkellä muutetun vaalipiirijaon haitalliseksi eikä kynennyt niemämään ehdokkaita neljässä päivässä.[10]

Vuonna 1988 hurrikaani Gilbert aiheutti suuria tuhoja. Infrastuktuurin jälleenrakennus ei sujunut kovin mallikkaasti, ja kansan luottamus hallitukseen heikkeni. Manley sai hallita toisen kauden 1989-1992. P. J. Patterson oli pääministerinä 1992–2006. Vuosina 1998-2001 maassa oli talousongelmia ja väkivaltaisia levottomuuksia, jotka tukahdutettiin armeijan avulla. Vuonna 2006 Pattersonin seuraajaksi nousi Portia Simpson-Miller. Vuoden 2007 parlamenttivaalit voitti JLP, ja Bruce Goldingista tuli pääministeri. Vuonna 2011 hänen seuraajakseen valittiin Andrew Holness.[2]

Portia Simpson-Miller ja Andrew Holness muokkaa

Portia Simpson-Miller oli Jamaikan historian ensimmäinen naispuolinen pääministeri. Hän tuli ensimmäisen kerran pääministeriksi vuonna 2006 pääministeri P.C.Pattersonin vetäydyttyä eläkkeelle, jolloin Simpson-Miller tuli kansallispuolueen PNP:n johtoon ja pääministeriksi. Vuoden 2007 vaaleissa PNP kuitenkin kärsi niukan vaalitappion ja työväenpuolue JLP siirtyi valtaan. [11]

Lokakuussa 2011 JLP:n johtaja ja pääministeri Bruce Golding astui syrjään ja hänen seuraajakseen valittiin Andrew Holness, joka oli ollut vuodesta 2007 Goldingin hallituksen opetusministeri. 39-vuotiaasta Holnessista tuli Jamaikan historian nuorin pääministeri ja hänen tehtäväkseen jäi johdattaa puolueensa kahden kuukauden päässä oleviin seuraaviin parlamenttivaaleihin. Hän oli myös ensimmäinen Jamaikan itsenäistymisen jälkeen syntynyt pääministeri.[12]

Joulukuun 2011 parlamenttivaaleissa PNP sai kuitenkin suuren vaalivoiton; PNP sai 41 parlamentin 63 paikasta JLP:n saadessa vain 22 paikkaa .Portia Simpson-Miller palasi Jamaikan pääministeriksi ja Andrew Holnessin ensimmäinen pääministerikausi jäi kahden kuukauden mittaiseksi.[11]

Sosialistisesta menneisyydestään huolimatta PNP-puolue laittoi kovilla säästötoimenpiteillä Jamaikan talouden hyvään kuntoon; talous kasvoi ja inflaatio oli vähäinen, mutta työttömyys säilyi korkeana. Helmikuun 2016 parlamenttivaaleissa oppositiossa oleva JLP sai niukan vaalivoiton. JLP sai parlamenttiin 33 paikkaa ja PNP 30, joten pääministeri Simpson-Miller joutui väistymään.[1] [13] Maaliskuussa 2016 JLP:n johtajasta Andrew Holnessista tuli taas Jamaikan pääministeri. Erittäin niukan vaalivoiton seurauksena JLP:n enemmistö oli lopulta vain yksi paikka.[14]

Tammikuussa 2017 pääministeri Andrew Holness vieraili Israelissa ensimmäisenä Jamaikan pääministerinä.[15]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c Jamaica: Early Period Encyclopædia Britannica. 16.1.2019. Viitattu 11.3.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Jamaica timeline BBC News. 20.8.2012. BBC. Viitattu 11.3.2019. (englanniksi)
  3. ↑ Jamaica: Planters, buccaneers, and slaves Encyclopædia Britannica. 16.1.2019. Viitattu 11.3.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Jamaica: Exports and internal strife Encyclopædia Britannica. 16.1.2019. Viitattu 11.3.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b Jamaica: The crown colony Encyclopædia Britannica. 16.1.2019. Viitattu 11.3.2019. (englanniksi)
  6. ↑ History Commonwealth Secretariat
  7. ↑ History Discover Jamaica
  8. ↑ Role of Government in Jamaican Economy Caribbean Islands: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  9. ↑ 1983: US troops invade Grenada BBC On This Day
  10. ↑ Political Dynamics Caribbean Islands: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  11. ↑ a b Mary Mcconnell: Landslide election comeback for Jamaica's first female prime minister Mail Online. 30.12.2011. Viitattu 7.1.2020.
  12. ↑ Holness sworn in as Jamaican PM bbc.com. 24.10.2011. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
  13. ↑ Jamaica's opposition wins general election as voters tire of austerity Reuters. 26.2.2016. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
  14. ↑ Jamaica swears in new prime minister bbc.com. 3.3.2016. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
  15. ↑ i24NEWS www.i24news.tv. Viitattu 7.1.2020.

Aiheesta muualla muokkaa

Amerikan historia maittain

1: Epäitsenäinen alue

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jamaikan_historia&oldid=22016475”