Jacob Wilde
Jacob Wilde (1679 Bauska, Kuurinmaa – 1755) oli saksalais-ruotsalainen historioitsija. Hän oli vuodesta 1701 Riian katedraalikoulun konrehtori ja vuodesta 1704 kaunopuheisuuden professori silloin Pärnussa olleessa yliopistossa. Hän lähti 1710 venäläisiä pakoon Tukholmaan.[1]
Wilde nimitettiin 1713 valtakunnan historiografiksi, ja hän pysyi virassa kuolemaansa asti. Hän oli oppinut ja tarkka historiantutkija, varsinkin Ruotsin oikeushistorian alalla. Hän sokeutui myöhemmällä iällä, mutta hyvän muistinsa ansiosta hän saattoi jatkaa historiallista tutkimustyötään.[1]
Teokset (valikoima) muokkaa
- Sueciæ historia pragmatica, quæ vulgo jus publicum dicitur (1731)
- Sveriges beskrifna lagars grund, art och upprinnelse (1736)
- Præparatio hodegetica ad introductionem Pufendorffii in Suetici status historiam (1741)
- K. Carl XI:s så kallade oinskränkta envälde emot ogrundade rykten försvaradt (1742).
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Wilde, Jakob, Tietosanakirja. Osa 10, palsta 1252–1253. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1919