Jacob Tegengren
Jacob August Tegengren (28. elokuuta 1875 Vaasa – 25. marraskuuta 1956 Vöyri) oli suomenruotsalainen kirjailija, filosofian tohtori h.c. Hän julkaisi parikymmentä runokokoelmaa ja lisäksi novelleja ja esseitä.[1] Hän oli harrastelija-arkeologi.
Henkilöhistoria muokkaa
Jacob Tegengrenin vanhemmat olivat hovioikeudenneuvos Ernst Wilhelm Tegengren ja Aline Irene Boy. Kirjailija K. V. Tegengren ja kouluneuvos Gustav Tegengren olivat hänen veljiään. Jacob Tegengren pääsi ylioppilaaksi 1896 ja valmistui agronomiksi Mustialan maanviljelysopistosta 1899. Tegegren toimi Ahvenanmaan kansanopiston johtajana 1900–1901 ja Närpiön kansanopiston johtajana 1901–1915. Hän oli sitten Pohjoismaiden Yhdyspankin Vöyrin konttorin esimiehenä 1915–1940. Tegengren oli ruotsinkielisen virsikirjakomitean jäsenenä 1923–1927 ja hänestä tuli Suomen muinaismuistoyhdistyksen kunniajäsen 1946 sekä Åbo Akademin filosofian kunniatohtori 1948. Tegengren suoritti 1920- ja 1930-luvuilla rautakautisten löytöpaikkojen arkeologisia kaivauksia ruotsinkielisen Etelä-Pohjanmaan pitäjissä.
Tegengren julkaisi useita runokokoelmia joissa korostuvat luontoaiheet ja uskonnollisuus.[1]
Teoksia muokkaa
- Dikter. 1900
- Ny vår. 1913
- Sol och stjärnljus. 1918
- Sänger och hymner. 1919
- Rasmus Teel. 1920
- Pärlfiskaren. 1923
- I väntan och vaka. 1929
- Den svåra vägen. 1929
- Beredelse. 1931
- Mot skuggorna. 1939
- Sista milstolpen. 1946
Palkinnot muokkaa
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1901, 1903, 1904, 1914, 1918
- Svenska Litteratursällskapetin Lybeckska priset 1924, 1932, 1947
- Tollanderin palkinto 1914, 1915, 1940
Lähteet muokkaa
- Suomen kirjailijat-tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961
- Nykarlebyvyer: Jacob Tegengren 1875-1956 (Arkistoitu – Internet Archive)