Jacob Johan Anckarström
Jacob Johan Anckarström (11. toukokuuta 1762 Vallentuna – 27. huhtikuuta 1792 Tukholma)[1] oli ruotsalainen aatelismies, joka murhasi vuonna 1792 Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n.[2]
Anckarström suuntautui aluksi sotilasuralle ja yleni kapteeniksi asti. Vuonna 1783 hän erosi kuitenkin armeijasta ja ryhtyi maanviljelijäksi. Samana vuonna hän meni naimisiin Gustaviana Löwenin (1764–1844) kanssa. Avioliitosta syntyi kaksi poikaa ja kaksi tytärtä.[1] Myöhemmin Anckarström muutti perheineen Tukholmaan ja yritti hankkia perheelleen toimeentulon rahanlainaajana.[3]
Anckarströmin liiketoiminta rahanlainaajana kärsi kovasta verotuksesta, ja hän katsoi tämän kuningas Kustaa III:n syyksi. Lisäksi hän vihasi kuningasta poliittisista syistä: hän ei hyväksynyt sitä, että kuningas keskitti valtaa itselleen ja heikensi aateliston asemaa. Anckarström tunnettiin myös riidanhaluisena miehenä, joka ei tullut toimeen juuri kenenkään kanssa.[3]
Vuonna 1791 Anckarström sai syytteen kuninkaan solvaamisesta. Syyte ei kuitenkaan todisteiden puutteen vuoksi johtanut toimenpiteisiin.[1]
Anckarströmin viha kuningasta kohtaan kehittyi vähitellen murha-ajatuksiksi. Ranskan vallankumouksen antaman esikuvan mukaisesti hän alkoi pitää kuningasta tyrannina, joka pitää raivata pois tieltä, jotta kansa saisi takaisin sille kuuluvat oikeudet. Vuoden 1792 alussa hän otti yhteyttä kuninkaaseen tyytymättömiin aatelismiehiin. Syntyi kuninkaan vastainen salaliitto, jonka johdossa oli kenraali ja vapaaherra Carl Pechlin. Muita osallistujia olivat muun muassa kreivit Claes Horn ja Adolf Ribbing.[4]
Anckarström toteutti murha-aikeensa naamiaistanssiaisissa 16. maaliskuuta 1792. Hän ampui kuningasta pistoolilla selkään lähietäisyydeltä. Kuningas haavoittui vakavasti. Salaliittolaiset olivat suunnitelleet toteuttavansa kuninkaanmurhan jälkeisessä kaaoksessa vallankaappauksen, mutta suunnitelma kaatui, koska kuningas jäi henkiin ja kuninkaan lähipiiri toimi päättäväisesti järjestyksen ylläpitämiseksi.[5]
Anckarström pidätettiin seuraavana päivänä murhayrityksestä. Hän tunnusti tekonsa, mutta kielsi olevansa osa suurempaa salaliittoa. Myöhemmin hän kuitenkin murtui kuulusteluissa, kun häntä muistutettiin siitä häpeästä, mikä hänen lastensa osaksi tulisi, kun kaikki tietäisivät heidän isänsä olleen kuninkaanmurhaaja.lähde? Anckarström paljasti Hornin ja Ribbingin osallisuuden murhaan.[1]
Kustaa III kuoli 29. maaliskuuta 1792 ampumahaavan aiheuttamiin komplikaatioihin. Hänen sanotaan toivoneen, että murhaajaa kohdeltaisiin armeliaasti.lähde? Anckarströmistä tehtiin kuitenkin varoittava esimerkki, eli häntä rangaistiin ankarimmalla mahdollisella tavalla. Hänet sidottiin häpeäpaaluun ja ruoskittiin kolmella Tukholman keskeisellä torilla. Lopulta 27. huhtikuuta 1792 hänet mestattiin ja ruumis paloiteltiin. Pää ja oikea käsi asetettiin näytteille – oikea käsi ilmeisesti siitä syystä, että se oli kohottanut pistoolin kohti kuningasta.[6]
Anckarström ei katunut tekoaan. Hän katsoi tappaneensa tyrannin, joka oli polkenut perustuslain jalkoihinsa ja anastanut vallan itselleen.lähde?
Anckarström oli ainoa henkilö, joka sai kuolemantuomion Kustaa III:n murhasta. 72-vuotias Pechlin vietti loppuikänsä vankeudessa, Horn ja Ribbing karkotettiin maasta.[7]
Poliittisista syistä salaliiton tutkinta lopetettiin nopeasti, joten sen laajuutta ei saada koskaan tietää. Todennäköistä on, että murha-aikeet olivat erittäin monen aatelismiehen tiedossa.[8]
Anckarströmin suku vaihtoi vuonna 1792 sukunimensä Löwenströmiksi.[9]
Lähteet muokkaa
- Lindqvist, Herman: Ruotsin historia jääkaudesta tulevaisuuteen. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28329-0.
- ↑ a b c d Jacob Johan Anckarström Riksarkivet. Viitattu 2.6.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Lindqvist 2003, 519-525
- ↑ a b Lindqvist 2003, 519
- ↑ Lindqvist 2003, 519-521
- ↑ Lindqvist 2003, 523-524
- ↑ Lindqvist 2003, 524-525
- ↑ Lindqvist 2003, 526
- ↑ Lindqvist 2003, 524
- ↑ Anckarström hudflängs Riddarhuset. Arkistoitu 2.6.2021. Viitattu 2.6.2021. (ruotsiksi)
