Jättiläislepakko
Jättiläislepakko (Nyctalus lasiopterus) on siippojen heimoon kuuluva lepakkolaji. Laji on Euroopan suurin lepakkolaji, ja sen siipien kärkiväli on noin 46 cm.[3] Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin ”rusoisolepakko”.[4]
| Jättiläislepakko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Lepakot Chiroptera |
| Alalahko: | Pienlepakot Microchiroptera |
| Heimo: | Siipat Vespertilionidae |
| Suku: | Nyctalus |
| Laji: | lasiopterus |
| Kaksiosainen nimi | |
 Jättiläislepakon levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Levinneisyys ja elintavat muokkaa
Jättiläislepakkoa esiintyy mm. Euroopassa ja läntisessä Aasiassa. Laji viihtyy metsässä ja yöpyy puiden koloissa.[3] Ravinnokseen jättiläislepakot käyttävät hyönteisiä ja lintuja. Niiden raportoidaan pystyvän nappaamaan linnut kiinni ilmasta kaikuluotauksen avulla.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Alcaldé, J., Juste, J. & Paunović, M.: Nyctalus lasiopterus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Don E. Wilson ja DeeAnn M. Reeder: Mammal species of the world: a taxonomic and geographic reference, 3. painos, s. 471. JHU Press, 2005. ISBN 9780801882210. (englanniksi)
- ↑ a b Gerard Gorman: Central and Eastern European Wildlife, s. 47. Bradt Travel Guides, 2008. ISBN 9781841622316. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 15.11.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ Carlos Ibáñez jne.: Bat predation on nocturnally migrating birds. (vol. 98) PNAS, 14. elokuuta, 2001, nro 17. Artikkelin verkkoversio.