Jätteiden lajittelu
Jätteiden lajittelu on jätteiden erottelua esimerkiksi jatkokäsittelyn tai uudelleenkäytön perusteella. Jätteiden lajittelun tarkoituksena on lisätä jätteiden hyötykäyttöä[1] ja vähentää ympäristöongelmia, joita syntyisi, jos jätteet päätyisivät vääriin paikkoihin. Esimerkiksi ongelmajätteet voivat olla riski pohjavesille, jos ne joutuvat kaatopaikoille, ja biojätteistä tulee kaatopaikalla metaania mutta kompostissa ruokamultaa.
Esimerkkejä eri jätelaaduista muokkaa
- sekajäte, lajittelematonta jätettä, päätyy useimmiten kaatopaikalle
- biojäte
- energiajäte: sekajätteestä lajiteltua jätettä, jota polttamalla saadaan talteen energiaa
- keräyspaperi: Paperinkeräyslaatikkoon laitetaan kaikenlainen mainosposti, aikakaus- ja sanomalehdet, puhelinluettelot, toimistopaperi ja kirjekuoret. Paperinkeräyslaatikkoon ei laiteta likaisia tai märkiä papereita, eikä papereita, jotka sisältävät foliota, vahaa, muovia, vahvoja liimoja, tms. sopimattomia aineita. Ohuitakaan pahveja ja pakkauskartonkeja ei laiteta paperinkeräyslaatikkoon, vaan ne laitetaan kartongin keräyslaatikkoon. Vasta kun keräyspaperit lajitellaan oikeisiin keräyslaatikoihin, ne voidaan hyödyntää täysimääräisesti uusiopaperin valmistukseen.[2]
- keräyskartonki: Kartongin keräyslaatikkoon laitetaan kaikenlaiset paperia paksummat pakkaukset ja materiaalit: aaltopahvi, hiutalepakkaukset, tyhjät jauho- ja sokeripussit, pizzalaatikot, munakennot, maito- ja mehutölkit, kertakäyttöastiat jne.
- keräyspahvi: Pahvin keräyslaatikkoon laitetaan puhtaat, pelkät pahvit kuten aaltopahvi, paksummat pakkauslaatikot sekä voimapaperi. Pahvin keräyslaatikkoon ei saa laittaa maito- ja mehutölkkejä tai muovitettua pahvia.
- lasi
- metalli
- sähkö- ja elektroniikkaromu (SER)
- ongelmajäte
