Jänkäsirriäinen
Jänkäsirriäinen (Calidris falcinellus) on rantalintu, joka kuuluu kurppien heimoon. Jänkäsirriäisen aiempi suku Limicola on Birdlifen uusimmassa taksonomisessa luettelossa poistettu ja se kuuluukin nykyään sukuun Calidris.[3] Lajin nimesi Erik Pontoppidan vuonna 1763.
| Jänkäsirriäinen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Kurpat Scolopacidae |
| Suku: |
Calidris Koch, 1816 |
| Laji: | falcinellus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Calidris falcinellus |
|
_Verbreitungskarte.png) |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Jänkäsirriäinen muistuttaa muodoltaan ja käyttäytymiseltään sirrejä, varsinkin nuorta suosirriä,[4] mutta sen päänkuviot ovat kurppamaisen voimakkaat. Nokka on kärjestä alaspäin kaareutuva, selkäpuoli harmaanruskea. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Pituus on 16–17 cm, siipien kärkiväli 33–35 cm ja paino 30–65 g.
Vanhin suomalainen rengastettu jänkäsirriäinen on ollut 3 vuotta, 10 kuukautta ja 2 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen vähintään 6 vuoden ja 10 kuukauden ikäinen yksilö.
Levinneisyys muokkaa
Jänkäsirriäinen on selkälokin ohella maailman suomalaisin lintu. Sen nimialalaji falcinellus pesii vain Fennoskandiassa, Lapissa ja Kuolan niemimaalla, alalaji sibirica lisäksi monin paikoin Siperian pohjoisosissa. Se on muuttolintu ja talvehtii Itä-Afrikassa, Aasiassa ja Australiassa (sibirica). Pohjoisessa Suomessa pesii arvioiden mukaan 5 000–15 000 paria.[4] Maailman populaation kooksi arvioidaan 71 000–160 000 yksilöä. Suomen uhanalaisluokituksessa se on luokiteltu vaarantuneisiin lajeihin, maailmanlaajuisesti sen kanta on elinvoimainen.
Elinympäristö muokkaa
Jänkäsirriäinen pesii vetisillä jängillä ja taigan märimmillä soilla. Muuttomatkalla ja talvehtimisalueilla se viihtyy muta- ja lyhytkortisilla rannoilla sekä kosteikoilla. Vaikeakulkuisten olinpaikkojensa takia jänkäsirriäisen elintavat tunnetaan melko huonosti.
Lisääntyminen muokkaa
Jänkäsirriäiskoiras rakentaa maahan ruohoston kätköihin 2–3 pesää, joista naaras valitsee mieleisensä ja munii neljä tai joskus kolme munaa. Haudonta-aika on kolme viikkoa ja kummatkin puolisot osallistuvat haudontaan. Poikaset ovat pesäpakoisia ja etsivät itse ruokansa. Molemmat emot huolehtivat niistä, mutta naaras jättää hoidon koiraalle poikasten ollessa puolikasvuisia.
Ravinto muokkaa
Hyönteiset ja muut selkärangattomat pikkueläimet, muutolla nilviäiset, äyriäiset ja siemenet.
Lähteet muokkaa
- von Haartman, L.; Hildén, O.; Linkola, P.; Suomalainen, P. & Tenovuo, R. 1967: Pohjolan linnut värikuvin. - Otava. Helsinki.
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Calidris falcinellus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 566. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.8.2021).
- ↑ Birdlife Data Zone www.birdlife.org. Arkistoitu 24.9.2014. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ a b Jänkäsirriäinen 2010. LuontoPortti. Viitattu 28.3.2010.
Aiheesta muualla muokkaa
- Jänkäsirriäinen Lintukuva-verkkopalvelussa
- Hildén, Olavi 1965: Vesipääsky ja jänkäsirriäinen keväällä 1965. - Lintumies 2.1965 s. 30-31. SLY.
- Marjakangas, Arto 1980: Jänkäsirriäinen Limicola falcinellus pesivänä Nivalassa. - Lintumies 2.1980 s. 88. LYL.
- ITIS: Limicola falcinellus (englanniksi)