Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1989

Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1989 olivat 53. jääkiekkoilun miesten maailmanmestaruuskilpailut. Kisat pelattiin Ruotsissa 15. huhtikuuta – 1. toukokuuta 1989. Kisakaupunkeina toimivat Ruotsin pääkaupunki Tukholma sekä Södertälje, missä Suomi pelasi alkulohkon ottelunsa[2]. Turnauksessa useimmat ottelut järjestettiin silloin uudella Globen-areenalla, joka oli lähes loppuunmyyty.[1]

Vuoden 1989 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut
Joukkueet 8 (29)
Isäntämaa  Ruotsi
Kaupungit Södertälje, Tukholma
Ajankohta 15. huhtikuuta –
1. toukokuuta 1989
Mitalistit
Kultaa Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Hopeaa Kanada
Pronssia Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
Putoajat Puola Puola
Yleisö 390 000[1]
← 1987 1990 →

Kisoissa kultaa voitti ylivoimainen Neuvostoliitto, joka ei hävinnyt yhtään ottelua turnauksessa. Maailmanmestaruus oli sen 21:s. Hopealle jäi Kanada, pronssille taas Tšekkoslovakia.[1] Kisoissa viimeiseksi jäi karsintasarjan hävinnyt Puola. Neuvostoliityo voitti myös Euroopan-mestaruuden.

Yhdysvaltain maalit tappioon päättyneissä otteluissa Kanadaa ja Tšekkoslovakiaa vastaan hylättiin jälkikäteen Corey Millenin positiivisen dopingnäytteen vuoksi. Myös Kanadan Randy Carlyle antoi anabolista steroidia sisältävän näytteen, mutta hänet jätettiin näytteenottoon liittyvien epäselvyyksien vuoksi tuomitsematta.lähde?

Turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi valittiin Kanadan Brian Bellows. Maalivahdeista paras oli Tšekkoslovakian Dominik Hašek ja puolustajista Neuvostoliiton Vjatšeslav Fetisov.lähde? Turnauksen tunnuskappaleena oli Håkan Södergrenin ja Ruotsin joukkueen esittämä "Nu tar vi dom"[3].

Suomi turnauksessa muokkaa

Leijonien avausvastustajaksi asettui jääkiekon suurmaa Kanada. Ottelu päättyi Suomen 6–4-tappioon, mutta peli oli tasaväkinen. Ottelun avausmaalin teki Jukka Vilander, ja myöhemmin Suomi onnistui tasoittaa ottelun Kari Jalosen 2–2-maalilla ja Reijo Mikkolaisen 3–3-maalilla. Seuraava kohdattu suurmaa oli Tšekkoslovakia, jolle Leijonat hävisi maalein 3–1. Suomi sai ottelussa vain 10 laukausta kohti vastustajan maalia. Ennen Neuvostoliitto-ottelua Suomi sai Edmonton Oilersista vahvistuksikseen Esa Tikkasen ja Jari Kurrin, joka kuitenkin kärsi vatsataudista. Neuvostoliitto voitti ottelun lukemin 4–1. Suomi pelasi kaksi ensimmäistä erää erinomaisesti ja Tikkanen tasoitti ensimmäisessä erässä pelin lukemiin 1–1. Lopulta Suomen taso kuitenkin romahti viimeiseen erään tultaessa. Tappio ylivoimaiselle Ruotsille karsi Suomen mitalisarjasta. Yhdysvaltoja vastaan Suomi pelasi 3–3-tasapelin alkusarjassa ja voitti maan vielä maalein 6–2 alemmassa loppusarjassa. Kari Jalonen jakoi 5 + 9 = 14 pisteellään turnauksen pistepörssin voiton Kanadan Brian Bellowsin kanssa.[2]

Alkulohko muokkaa

Joukkue O V T H Maalit Pts URS SWE CAN TCH FIN USA POL BRD
  Neuvostoliitto 7 7 0 0 36-12 14 3-2 4-3 4-2 4-1 4-2 12-1 5-1
  Ruotsi 7 4 2 1 29-20 10 6-5 3-3 6-3 4-2 5-1 3-3
  Kanada 7 5 0 2 45-18 10 4-2 6-4 8-0 11-0 8-2
  Tšekkoslovakia 7 3 2 2 33-15 8 3-1 5-0 15-0 3-3
  Suomi 7 2 1 4 22-25 5 3-3 7-2 3-1
  Yhdysvallat 7 2 1 4 20-29 5 6-1 7-4
  Puola 7 1 0 6 10-59 2 5-3
  Länsi-Saksa 7 0 2 5 17-34 2

[4]

Jatkolohkot muokkaa

Mitalisarja

joukkue Ot. V T H Maalit Pst URS CAN TCH SWE
  Neuvostoliitto 3 3 0 0 11-4 6 5-3 1-0 5-1
  Kanada 3 2 0 1 12-11 4 4-3 5-3
  Tšekkoslovakia 3 1 0 2 5-6 2 2-1
  Ruotsi 3 0 0 3 5-12 0

Alempi loppusarja

joukkue Ot. V T H Maalit Pst FIN USA BRD POL
  Suomi 10 5 1 4 35-27 11 6-2 3-0 4-0
  Yhdysvallat 10 4 1 5 37-40 9 4-3 11-2
  Länsi-Saksa 10 1 2 7 22-41 4 2-0
  Puola 10 1 0 9 12-76 2

Alemmassa loppusarjassa jatkettiin runkosarjassa saavutetuista pisteistä.

Euroopan-mestaruus muokkaa

Joukkue O V T H Maalit Pts URS TCH SWE FIN POL BRD
  Neuvostoliitto 5 5 0 0 28-7 10 4-2 3-2 4-1 12-1 5-1
  Tšekkoslovakia 5 2 2 1 26-11 6 3-3 3-1 15-0 3-3
  Ruotsi 5 2 2 1 19-13 6 6-3 5-1 3-3
  Suomi 5 2 0 3 16-16 4 7-2 3-1
  Puola 5 1 0 4 9-42 2 5-3
  Länsi-Saksa 5 0 2 3 11-19 2

[4]

Sijoitukset muokkaa

Sija Joukkue
    Neuvostoliitto
    Kanada
    Tšekkoslovakia
4.   Ruotsi
5.   Suomi
6.   Yhdysvallat
7.   Saksa
8.   Puola

Palkinnot muokkaa

IIHF:n valitsemat turnauksen parhaat pelaajat muokkaa

Median valitsema tähtikentällinen muokkaa

B-sarja muokkaa

B-sarjan turnaus järjestettiin Oslossa ja Lillehammerissa, Norjassa.

Joukkue O V T H Maalit Pts NOR ITA FRA SUI DDR AUT JPN DEN
  Norja 7 5 1 1 28-16 11 3-1 1-1 1-6 5-2 8-0 7-4 3-2
  Italia 7 5 1 1 37-16 11 3-3 7-6 10-1 4-3 6-0 6-0
  Ranska 7 4 2 1 29-18 10 5-2 3-5 4-3 5-4 8-0
  Sveitsi 7 5 0 2 40-21 10 3-0 7-5 10-0 6-3
  Itä-Saksa 7 3 0 4 22-29 6 4-0 1-8 9-0
  Itävalta 7 2 0 5 25-32 4 4-2 10-3
  Japani 7 2 0 5 20-34 4 2-1
  Tanska 7 0 0 7 9-44 0

Norja nousi A-sarjaan ja Tanska putosi C-sarjaan. Norjan ja Itävallan ottelu päättyi lukemin 8–2, mutta Itävallan maalit mitätöitiin doping-tapauksen johdosta.

C-sarja muokkaa

C-sarja pelattiin Sydneyssä, Australiassa.

Joukkue O V T H Maalit Pts NED YUG CHN HUN BUL PRK KOR AUS
  Alankomaat 7 7 0 0 48-15 14 8-3 8-5 8-2 4-1 3-1 5-2 12-1
  Jugoslavia 7 6 0 1 55-15 12 8-1 3-0 8-1 14-1 11-2 8-2
  Kiina 7 4 1 2 31-28 9 5-3 3-3 4-2 10-4 3-1
  Unkari 7 3 1 3 32-30 7 7-4 6-3 5-5 9-2
  Bulgaria 7 3 1 3 35-35 7 8-4 6-4 12-5
  Pohjois-Korea 7 2 0 5 26-40 4 7-4 8-1
  Etelä-Korea 7 1 1 5 27-46 3 6-2
  Australia 7 0 0 7 14-58 0

Alankomaat nousi B-sarjaan. Australia putosi D-sarjaan.

D-sarja muokkaa

D-sarjaa isännöivät Geel ja Heist-op-den-Berg, Belgiassa.

Joukkue O V T H Maalit Pts BEL ROM GBR ESP NZL
  Belgia 4 3 0 1 35-9 6 (3-8) 6-5 8-2 21-2
  Romania 4 2 1 1 69-7 5 6-6 11-0 52-1
  Britannia 4 1 1 2 19-16 3 8-4 (26-0)
  Espanja 4 1 0 3 29-27 2 2-0
  Uusi-Seelanti 4 0 0 4 3-96 0

Ottelut Belgian ja Romanian sekä Ison-Britannian ja Uuden-Seelannin välillä tuomittiin molempien tappioiksi maalierolla 0–0. Syynä tähän olivat doping-rikkeet. Belgia ja Romania nousivat C-sarjaan.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c IIHF World Championships hosted in Sweden (pdf) swehockey.se. Viitattu 14.6.2009. (englanniksi)
  2. a b Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 134. US-Mediat Oy, 1989.
  3. Handgranat: Hockeylandslaget - Nu tar vi dom web.archive.org. 20.11.2008. Arkistoitu 20.11.2008. Viitattu 2.1.2023.
  4. a b Antero Raevuori: Pitkä kiekko, s. 138–141. Helsinki: WSOY, 1997.