Ivan Stepanovitš Mihejev (ven. Иван Степанович Михеев; 19. heinäkuuta 187617. syyskuuta 1937) oli udmurttilainen kirjailija, pedagogi ja kansanvalistaja.

Ivan Mihejev syntyi talonpojan perheeseen nykyisen Tatarstanin Kukmorin piirin Oštormo-Jumjan kylässä. Vuonna 1896 hän valmistui Kazanin opettajaseminaarista ja työskenteli sen jälkeen seminaarin udmurttikoulun opettajana. Vuonna 1913 hänet erotettiin opiskelijalevottomuuksiin osallistumisen takia. Sen jälkeen Mihejev toimi oppikirjojen ja opetusohjelmien laatijana ja kustantajana sekä vallankumouksen jälkeen Kansallisuusasian kansankomissariaatin udmurtinkielisen kirjallisuuden toimittajana. Vuosina 1924–1929 hän työskenteli Kazanin itämaisessa pedagogisessa instituutissa ja sen jälkeen opettajana Hudžandin ja Samarkandin korkeakouluissa Keski-Aasiassa. Vuonna 1936 hänet kutsuttiin Joškar-Olaan Marin pedagogisen instituutin venäjän kielen laitoksen johtajaksi. Stalinin vainojen aikana 61-vuotias Mihejev pidätettiin ja teloitettiin.[1]

Mihejev oli ensimmäinen udmurttilainen kirjankustantaja. Laatimiensa oppikirjojen, apuneuvojen ja opetusohjelmien ansiosta hän tuli tunnetuksi Venäjällä ja jopa sen ulkopuolella Turkissa, Kiinassa ja Japanissa. Erityisen suosittu oli ainekirjoituksen tueksi tarkoitettu kuvasarja, josta vuosina 1906–1917 otettiin 17 painosta. Mihejevin vähemmistökansoille suunnattujen venäjän kielen oppikirjojen pohjalta laadittiin udmurtin-, marin-, tšuvassin- ja tataarinkielisiä lukukirjoja, joita Keski-Aasiassa käännettiin tataarista paikallisille kielille. Kirjoituksissaan hän puolusti äidinkielistä opetusta ja kansallista itsetuntoa. Vuosina 1904–1909 Miheejev julkaisi omilla varoillaan udmurtinkielistä kalenteria Udmort kylyn kalendar, jonka viranomaiset lakkauttivat sen yhteiskunnallisen sisällön takia.[2]

Mihejevin kirjoittamat udmurtinkieliset näytelmät on omistettu kansanvalistuksen aatteille. Näytelmissä En luška (”Älä varasta”, 1906), Viźtem Onton (”Hölmö-Onton”, 1919) ja Udmurtjoslen revoljutsije poton aźyn ulemzy (”Udmurttien elämä ennen vallankumousta”, 1925) hän kuvaa tsaarin-Venäjän pakkovaltaa sekä kapitalismin ja kaupunkielämän vahingollista vaikutusta maaseudun asukkaisiin. Näytelmä Udmurt dyšetiś (”Udmurttiopettaja”, 1924) agitoi äidinkielisen kouluopetuksen puolesta. Peĺĺaśkiś (”Poppamuija”, 1919) ja Udmurt doktor (”Udmurttilääkäri”, 1920) arvostelevat kansan tietämättömyyttä ja takapajuisuutta.[3]

Lähteet muokkaa

  1. Pisateli Udmurtii: Biobibliografitšeski spravotšnik, s. 286–287. Iževsk: Udmurtija, 1989. ISBN 5-7659-0131-X.
  2. Pisateli Udmurtii: Biobibliografitšeski spravotšnik, s. 287–289. Iževsk: Udmurtija, 1989. ISBN 5-7659-0131-X.
  3. Pisateli Udmurtii: Biobibliografitšeski spravotšnik, s. 288. Iževsk: Udmurtija, 1989. ISBN 5-7659-0131-X.

Aiheesta muualla muokkaa