Ivan Boström
Ivan Fjodorovitš Boström (ven. Иван Фёдорович Бострем, 22. joulukuuta 1857[1] – 2. tammikuuta 1934 Pariisi[2]) oli Venäjän keisarillisen laivaston vara-amiraali, jolla oli suomalaisia sukujuuria.
Ivan Boström hyväksyttiin oppilaaksi Pietarin merikadettikouluun 1873. Hänet ylennettiin gardemariniksi 1877, jolloin hän myös palveli panssarilaiva Pjotr Velikillä ja höyryklipperi Džigitillä Suomenlahdella. Hän oli mukana komennuskunnassa, joka haki Yhdysvalloista risteilijä Afrikan, ja hänet ylennettiin matkan aikana tammikuussa 1879 midshipsmaniksi. Seuraavana vuonna hän osallistui Itämeren laivaston miinaosaston klippereiden Izumrudin ja Shemtšukin purjehduksiin Itämerellä. Pietarin merikadettikoulussa suoritetun miinakurssin jälkeen hänet hyväksyttiin 2. luokan miinaupseeriksi vuonna 1881 ja hän osallistui miinaupseerina klipperi Shemtšukin ja korvetti Vitjazin Suomenlahden purjehduksiin.[1]
Vuosina 1882–1885 Boström osallistui korvetti Skobelevin maailmanympäripurjehdukselle ja yleni luutnantiksi ja samalla 1. luokan miinaupseeriksi 1883. Vuonna 1886 hän johti torpedovene 152:n risteilyjä Suomenlahdella ja oli 1886–1889 mukana Itämeren laivaston harjoituseskaaderiin kuuluneen miinaristeilijä Leitenant Iljinin matkoilla Suomenlahdella. Boström nimitettiin aluksen vanhimmaksi upseeriksi joulukuussa 1889. Mustallamerellä hän toimi miinaristeilijä Kapitan Sackenin vanhimpana upseerina vuonna 1893, seuraavana vuonna hän tuli Baltian laivaveistämön päällikön apulaiseksi Pietariin. Mustallemerelle Boströn palasi tykkivene Kubanetsin vanhimpana upseerina 1894–1895.[1]
Boström ylennettiin 2. luokan kapteeniksi joulukuussa 1894. Vuosina 1895–1896 hän plaveli Mustanmeren harjoituseskaaderiin kuuluneen panssarilaiva Sinopin lippumiehen miinaupseerina. Syksyllä 1895 hänet nimitettiin Mustanmeren laivaston esikunnan miinaupseeriksi, vuonna 1897 hän toimi Mustanmeren harjoituseskaaderiin kuuluneiden torpedoveneiden 260, 265 ja 268 päällikkönä ja vuosina 1898–1899 höyrylaiva Kolhidan päällikkönä. Vusoina 1899–1900 Boström risteili Mustallamerellä Kapitan Sackenin ja koululaiva Prutin päällikkönä. Tammikuussa 1901 hän sai komennuksen tykkivene Tšernomoretsin päälliköksi Mustanmeren ja Välimeren risteilylle.[1]
Joulukuussa 1901 Boström ylennettiin 1. luokan kapteeniksi ja nimitettiin Venäjän laivastoasiamieheksi Englantiin. Elokuussa 1905 hänet määrättiin 1. luokan risteilijä Bogatyrin päälliköksi Vladivostokiin. Vuonna 1906 hän komensi Bogatyrin ja panssarilaivojen Slavan ja Tsesarevitšin risteilyä Pohjoisella Jäämerellä ja Murmanskin rannikolla. Samana vuonna hänet ylennettiin kontra-amiraaliksi. Tammikuussa 1907 Boström määrättiin Venäjän meriministerin adjutantiksi ja heinäkuussa 1908 Mustanmeren laivaston komentajaksi. Hänet ylennettiin vara-amiraaliksi syksyllä 1909 ja nimitettiin Sevastopolin sataman ylikomendantiksi. Mustanmeren laivaston komentajaksi Boström palasi kesäkuussa 1911, mistä tehtävästä hän kuitenkin erosi sairauden takia lokakuussa.[1]
Boström toimi sittemmin laivanrakennusyhtiöiden hallitusten jäsenenä, osallistui partiotoimintaan ja oli valkoisten puolella Venäjän sisällissodassa. Hän muutti ulkomaille vuonna 1920.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Boström, Ivan Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Entsyklopedija istoriji Ukrajiny, tom 1, s. 357. Kyjiv: Naukova dumka, 2003. ISBN 966-00-0734-5. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Bostrem Ivan Fjodorovitš Faberova datša. Arkistoitu 16.4.2014. Viitattu 29.7.2021.