Isovilistäjä
Isovilistäjä (Traversia lyalli) on sukupuuttoon kuollut, varpuslintuihin kuulunut, maailman pienin tunnettu lentokyvytön lintu. Lintulajin nimenä on aikaisemmin ollut nykyisten nimistösääntojen vastainen nimi Stephensaarten kalliopeukaloinen. Ennen nykyistä nimeä se tunnettiin nimellä stephensaarenvilistäjä (Traversia insularis).
| Isovilistäjä | |
|---|---|
 Koiras alhaalla ja naaras ylhäällä |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Vilistäjät Acanthisittidae |
| Suku: | Traversia |
| Laji: | lyalli |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Traversia lyalli |
|
| Synonyymit | |
|
Xenicus lyalli |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Lajin ulkonäkö tunnetaan vain kissan tappamien yksilöiden nahkoista.[2] Peukaloista muistuttavalla lajilla oli lyhyet, pyöreäpäiset siivet ja erittäin lyhyt[2] (17 mm) pyrstö. Koiraat olivat naaraita pienempiä. Siiven pituus 46-49 mm ja nokka 17 mm. Nilkan pituus 19–20 mm, keskivarvas 20–21 mm. Heimosta tunnetaan kaikkiaan 7 lajia, joista jopa 5 on kuollut sukupuuttoon. Mustarotta (Rattus rattus) ja polynesianrotta (Rattus exulans) ovat syypäinä useimpiin näistä sukupuutoista.
Levinneisyys muokkaa
Laji löydettiin eristäytyneenä Uuden-Seelannin Etelä- ja Pohjoissaaren väliseltä[2] pieneltä Stephen-saarelta, jonka pinta-ala on vain 2,6 km². Saaren majakanvartijalla nimeltään David Lyall oli kissa, jonka nimi oli "Tibbles". Tämä kissa kantoi useammissa erissä isännälleen linnun 17 viimeistä yksilöä.[3] Viimeinen yksilö kuoli vuonna 1894.[2] Fossiilisten löytöjen perusteella on voitu päätellä, että laji on aikaisemmin asuttanut myös Uuden-Seelannin pääsaarta. Tämä asettaisi kyseenalaiseksi tiedon sen endeemisyydestä juuri mainitulla saarella. Lintu on yksi niistä 33:sta lintulajista, joiden kotikissan tiedetään tappaneen sukupuuttoon.[4]
Elinympäristö muokkaa
Majakanvartija näki lajin elävänä hieman ennen sen lopullista katoamista ainoastaan kaksi kertaa, jolloin se pakeni kallionkolosta juosten ja vaikutti hyvin nopeasti liikkuvalta hiireltä.[2]
Ravinto muokkaa
Lajin arvellaan olleen hämäräaktiivinen hyönteissyöjä.
Lähteet muokkaa
- Stephens Island wren
- New Zealand Wrens
- New Zealand wrens Valokuva täytetystä linnusta
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Traversia lyalli IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Järvinen, Olli; Miettinen, Kaarina: Sammuuko suuri suku? – Luonnon puolustamisen biologiaa, s. 94. Vantaa: Suomen luonnonsuojelun tuki Oy, 1987. ISBN 951-9381-20-1.
- ↑ http://www.terranature.org/wren.htm www.terranature.org
- ↑ Juha Valste, Suomen Luonto 9/2005