Isoviirikaija
Isoviirikaija (Prioniturus flavicans) on indonesialainen kaijlalaji.
| Isoviirikaija | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Viirikaijat Prioniturus |
| Laji: | flavicans |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Prioniturus flavicans |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Isoviirikaija on noin 37 cm pitkä, suurin viirikaijoista. Kuten kaikilla viirikaijoilla, on silläkin pidentyneet keskimmäiset pyrstösulat, joiden päässä on ikään kuin lusikka tai lasta. Sen höyhenpuku on vihreä, vatsapuolelta ja poskista kellanvihreä. Kaula, niska ja rinnan yläosa ovat oliivinkeltaiset, päälaki ja takaraivo siniset ja sinisen laikun keskellä on punainen täplä. Siiven alapeitinhöyhenet ovat vihreät ja siipisulat alapuolelta vihertävän siniset. Pidentyneet pyrstösulat ovat vihreät ja "lusikat" ovat mustat. Sukupuolet ovat muuten samannäköisiä mutta naaraan lakista puuttuu punainen väri ja sininen on himmeämpää. Nokka on vaalean siniharmaa ja kärjestä valkoinen, iiris tummanruskea ja jalat siniharmaat. Nuori lintu muistuttaa naarasta mutta siltä puuttuvat pyrstösulkien "lusikat" ja lakissa on sinistä vain vähän.
Laji on hiljainen ja elää huomaamattomasti pareittain tai pieninä parvina puiden latvustoissa. Sen lento on hidasta.
Esiintyminen muokkaa
Isoviirikaija elää Indonesiassa Sulawesin saaren pohjoisosan Minahasan niemimaalla ja lähistön pienemmillä saarilla. Sen populaatio on kooltaan noin 45 000 yksilöä. Lajin kanta on taantunut elinympäristöjen tuhoutumisen ja rakentamisen takia.
Elinympäristö muokkaa
Laji elää pääasiassa alavien maiden vanhoissa metsissä 1 000 m:n korkeudelle merenpinnasta.
Lisääntyminen muokkaa
Pesintä tunnetaan puutteellisesti. Ainoat varmistetut pesät olivat puussa päällyskasvina eläneiden saniaisten lehtiruusukkeiden onkaloissa hyvin korkealla (27 m). Yhdessä tapauksessa kolme poikasta selviytyi lentoon 88 päivän ikäisinä. Molemmat emot ruokkivat ja hoitivat poikasia.[2]
Ravinto muokkaa
Isoviirikaija syö luultavasti ainakin hedelmiä.
Lähteet muokkaa
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Prioniturus flavicans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Nesting behaviour of the Yellowish-breasted Racquet-tail Prioniturus flavicans (Forktail 16.) (Arkistoitu – Internet Archive)