Islamilainen pankkijärjestelmä

Islamilainen pankkijärjestelmä (arab. المصرفية الإسلامية‎, pers,. بانکداری اسلامی‎) on rahalaitosjärjestelmä, jonka pohjana on islaminuskoon perustuva šarialaki. Pankkijärjestelmän tärkein erikoispiirre on se, että korkoa (riba) ei peritä, koska islamilainen laki, šaria, kieltää sen. Koron pyytäminen ja maksaminen kuuluu suuriin synteihin, joista seuraa rangaistus tässä maailmassa tai tuonpuoleisessa. 1300-luvun oppinut al-Shahabi vahvistaa, että Jumala on luvannut ikuisen Helvetin tulen sille, joka pyytää tai maksaa korkoa.[1]

Pankkijärjestelmässä ei ole lainanottajia ja -antajia, vaan ostajia ja myyjiä eli kauppaa käydään tavaralla osamaksukauppana. Samalla tavoin kaikista spekulatiivisimmat sijoitusmuodot ovat kiellettyjä. Islamilainen pankkitoiminta on kehittänyt erilaisia kiertoteitä, joiden perusteella korkoa ei muodollisesti makseta, vaikka lainanottaja joutuukin maksamaan antajalle enemmän kuin lainapääoman.

Pankkijärjestelmässä myös voitot ja tappiot jaetaan asiakkaiden kesken. Finanssikriisi on nostanut myös länsimaissa kiinnostusta islamilaista pankkijärjestelmää kohtaan.[2]

Suurin islamilaisen finanssiliiketoiminnan keskus on Malesia, jossa sijaitsee 65 %:a kaikesta islamilaisesta pankkitoiminnasta,[3]

Suurimmat markkinalueet muokkaa

Prosenttiosuus islamilaisen pankkisektorin maailmanmarkkinaosuudesta
maittain, 2014
  Saudi-Arabia 33 %
  Malesia 15,5 %
  Yhdistyneet arabiemiraatit 15,4 %
  Kuwait 10,1 %
  Qatar 8,1 %
  Turkki 5,1 %
  Indonesia 2,5 %
  Bahrain 1,6 %
  Pakistan 1,4 %
Muu maailma 7,3 %
Lähde: World Islamic Banking
Competitiveness Report 2016[4]

Lähteet muokkaa

  1. al-Dhababi: Suuret synnit (Kitâb al-Kabâ'ir), s. 48. Satara Establishment Oy, 2013.
  2. Uusi Suomi: Islamista talouden pelastaja? - Näin toimii muslimipankki uusisuomi.fi. Viitattu 27.06.2012. {fi}
  3. Ulkoasiainministeriö: Islamilainen pankkitoiminta Malesiassa Raportti. 20.6.2007. Viitattu 27.06.2012. {fi}
  4. World Islamic Banking Competitiveness Report 2016. Participation industry footprint ey.com. Arkistoitu 19 kesäkuu 2018. Viitattu 21 September 2016.