Isidore Geoffroy Saint-Hilaire

Isidore Geoffroy Saint-Hilaire (16. joulukuuta 1805 Pariisi-10. marraskuuta 1861) oli ranskalainen eläintieteilijä, joka otti käyttöön termin etologia.

Hänen isänsä oli Étienne Geoffroy Saint-Hilaire. Nuoruudessaan hän osoitti huomattavia matemaattisia kykyjä ja lähti opiskelemaan luonnonhistoriaa ja lääketiedettä. Vuodesta 1824 hän toimi isänsä assistenttina, ja sitten vuosina 1832–1837 julkaisi merkittävän teratologisen teoksen Histoire générale et particulière des anomalies de l’organisation chez l’homme et les animaux.

Vuosina 1829–1832 Geoffroy Saint-Hilaire opetti ornitologiaa, eläintiedettä ja teratologiaa eri oppilaitoksissa. 1833 hänet äänestettiin Ranskan tiedeakatemian jäseneksi. Vuonna 1837 hän pääsi isänsä sijaiseksi Pariisin yliopiston luonnontieteiden tiedekuntaan ja 1838 hänet lähetettiin Bordeaux'hon organisoimaan vastaavanlainen tiedekunta. Isänsä vetäydyttyä virasta hänestä tehtiin Pariisin luonnonhistorian museon professori 1841. Sittemmin hänestä tuli yliopistojen päätarkastaja (1844) ja Pariisin yliopiston eläintieteen professori (1850). Vuonna 1854 hän perusti Société impériale zoologique d'acclimatation -seuran (nykyisin Société nationale de protection de la nature, Ranskan luonnonsuojelun seura).

Teoksia:

• Histoire générale et particulière des anomalies de l’organisation chez l’homme et les animaux (1832-1837)
• Essais de zoologie générale (1841)
• La Vie d'Étienne Geoffroy Saint-Hilaire (1847)
• Acclimatation et domestication des animaux utiles (1849)
• Lettres sur les substances alimentaires et particulièrement sur la viande de cheval (1856)
• Histoire naturelle générale des règnes organiques, 1-3 (1854-1862)