Interstella 5555: The 5tory of the 5ecret 5tar 5ystem

(Ohjattu sivulta Interstella 5555)

Interstella 5555: The 5tory of the 5ecret 5tar 5ystem on japanilais-ranskalainen anime-musikaalielokuva, joka julkaistiin vuonna 2003. Elokuva perustuu Daft Punkin Discovery-albumiin, joka soi alusta loppuun elokuvan aikana. Elokuvassa ei ole lainkaan dialogia, eikä muutamia ääniefektejä lukuun ottamatta muitakaan ääniä. Elokuvan visuaaliseen toteutukseen osallistui japanilainen mangaka ja animaattori Leiji Matsumoto.[2]

Interstella 5555: The 5tory of the 5ecret 5tar 5ystem
Ohjaaja Kazuhisa Takenôchi
Käsikirjoittaja
Tuottaja
  • Thomas Bangalter
  • Guy-Manuel De Homem-Christo
  • Shinji Shimizu
Säveltäjä Daft Punk
Kuvaaja
  • Fumio Hirokawa
  • Haruhiko Ishikawa
Leikkaaja
  • Olivier Gajan
  • Shigeru Nishiyama
Valmistustiedot
Valmistusmaa
  • Japani
  • Ranska
Tuotantoyhtiö
Levittäjä Virgin Records
Netflix
Ensi-ilta
  • 18. toukokuuta 2003 (Cannes)
  • 28. toukokuuta 2003 (Ranska)
Kesto 68 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 4 milj. euroa[1]
Aiheesta muualla
IMDb
AllMovie

Juoni muokkaa

Elokuva kertoo viidestä sini-ihoisesta muusikkohumanoidista. Yksi olennoista on naispuolinen, joka miespuolisen olennon kanssa soittaa yhtyeessä kitaraa. Solisti on afrotukkainen olento, hän soittaa lisäksi syntetisaattoria. Rumpalina toimii pienikokoisempi olento.

Elokuvan alussa yhtye soittaa Daft Punkin ”One More Time” -kappaletta tuntemattomalla planeetalla sijaitsevalla areenalla. Samaan aikaan eräänlaisessa valvontakeskuksessa kolme olentoa seuraa tätä konserttia, eivätkä he huomaa tuntematonta alusta, joka aloittaa laskeutumisen planeetalle. Aluksen laskeuduttua mustiin pukuihin ja kaasunaamareihin pukeutuneet humanoidit levittäytyvät areenan ympärille. Valvomossa tajutaan mitä on tapahtunut ja olennot kiirehtivät antamaan hälytyksen. Kappale loppuu.

Seuraava kappale on ”Aerodynamic”. Hyökkääjät kaasuttavat areenan katsojat ja yhtyeen, jonka jäsenet menettävät tajuntansa. Yhtyeen mieskitaristi säilyttää tajuntansa ja pakenee kamppailessaan hyökkääjiä vastaan. Eräs hyökkääjistä ampuu hetken kestäneen takaa-ajon jälkeen häntä varsijousen kaasua sisältäneellä nuolella. Yhtye siirretään alukseen, ja kappale päättyy.

Seuraava kappale on ”Digital Love”. Sen alussa sininen humanoidi imuroi kitaran muotoisen aluksensa ulkopintaa. Sisälle alukseen siirryttyään hän alkaa muistella yhtyeen naispuolista jäsentä unessaan, ja ilmenee, että he ovat olleet yhdessä. Seuraavaksi hän herää hälytykseen ja siirtyy aluksen ohjaamoon, jossa huonokuntoinen valvoja lähettää aiemmin nähdyn planeetan valvomosta turvakamerakuvia tapahtuneesta. Hän määrittää välittömästi hyökkääjien sijainnin ja lähtee heidän peräänsä. Seuraavaksi seurataan kaappaajien alusta, jossa yhtyeen jäsenet ovat kapseleissa ja kaappaajat valmistelevat jotakin. Tässä kohtaa esiintyy myös henkilö, jonka kasvoja ei paljasteta mutta kohdasta selviää kuka ilmeisesti on kaiken takana. Alus siirtyy eräänlaisen neljäkkään muotoisen kaksiulotteisen pyörivän portaalin kautta maahan. Takaa-ajaja havaitsee, että kaappaajien alus katoaa ja seuraa portaaliin. Kaappaajat ilmestyvät kuun vieressä portaalista ja aloittavat laskeutumisen maahan, jonka aikana alus muotoutuu tavallisen matkustajakoneen muotoiseksi ja lentää vuoristoalueella, missä paimenpoika näkee sen. Seuraavaksi takaa-ajaja siirtyy kuun viereen, ja hänen aluksensa on vaurioitunut. Kaappaajat laskeutuvat kentälle, jossa yhtyeen jäsenten kapselit siirretään hangaariin sisään pukuun pukeutuneen kaappaajien johtajan seuratessa. Takaa-ajajan alus tekee pakkolaskun metsikköön, ja kappale loppuu.

Seuraavaksi alkaa soida kappale ”Harder, Better, Faster, Stronger”. Hangaarista on siirrytty keskukseen, jossa yhtyeen jäsenet kulkevat automaattisella linjastolla. Siinä heidän päällysvaatteensa poistetaan, iho värjätään ihmisen ihonvärin mukaiseksi, muistot muunnetaan koneellisesti vastaamaan tavallisen ihmisen muistoja ja tallennetaan cd-levykkeille. Seuraavaksi heidät puetaan ihmisten vaatteisiin ja jokaiselle asennetaan lasit, jotka ovat yhteydessä heidän päähänsä. Taustalla esiintyy jälleen mystinen kaappaajien johtaja.

Kun oliot on muutettu tavallisiksi ihmisiksi alkaa soida ”Crescendolls”. Tässä vaiheessa oliot kuljetetaan laboratoriosta parkkipaikalle, jossa he nousevat limusiinin kyytiin. Heidät kuljetetaan levytysstudiolle, jossa heitä odottaa tuottaja. Heidän annetaan valita itselleen sopivat soittimet ja silloin alkaa ”One More Time” -laulun levytys. Heidät on ilmeisesti tuotu maapallolle ainoastaan soittamaan kyseistä kappaletta. Kappaleen nimi tulee siitä, että olioiden yhtyeen nimi on The Crescendolls. Tässä vaiheessa näkyy nopeutettuna yhtyeen nousu latauslistan ykköseksi.

Silloin alkaa soida rauhallinen kappale nimeltään ”Nightvision”. Viides olio on tullut kaupunkiin rämeiköstä rähjäiseksi ihmiseksi pukeutuneena. Hän näkee mainoksessa ystävättärensä ja alkaa etsiä tätä. Sillä aikaa yhtyeen jäsenet ovat väsyneet kirjoittamaan nimikirjoituksia, mutta salaperäinen henkilö pakottaa heidät siihen.

Tämän jälkeen yhtyeellä on keikka. He lentävät sinne omalla ilmalaivallaan, minkä jälkeen he alkavat soittaa. Heidän ystävänsä kuitenkin lentää paikalle ja palauttaa kaikkien muiden paitsi naisen muistin, sillä hän ei ehdi tehdä sitä. Tämän jälkeen alkaa takaa-ajo.

Lähteet muokkaa

  1. Bagot, Pascal: Daft Punk RFI Musique. 4.8.2003. Arkistoitu 24.7.2015. Viitattu 23.7.2015. (englanniksi)
  2. Sylvester, Nick: Interstella 5555: The 5tory of the 5ecret 5tar 5ystem Reviews. 15.2.2004. Pitchfork. Viitattu 30.6.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa