Interim Committee
Interim Committee oli toisen maailmansodan aikainen Yhdysvaltain sotaministerin Henry L. Stimsonin johtama salainen komissio, joka tutki ongelmia, joita saattaisi syntyä atomipommin kehittämisestä. Se antoi presidentti Harry S. Trumanille suosituksen pommien käyttämisestä Japania vastaan.
Perustaminen muokkaa
Kun Trumanista tuli Yhdysvaltain presidentti kuolleen Franklin D. Rooseveltin tilalle, hän ei käytännössä tiennyt mitään Manhattan-projektista. Sotaministeri Stimson raportoi Trumanille projektista ja kertoi 25. huhtikuuta 1945 atomipommin valmistuvan syyskuun alkuun mennessä. Stimson suosittelu Trumanille atomikysymyksiä käsittelevän komitean perustamista. Komitean tulisi päättää, pitäisikö pommista kertoa Neuvostoliitolle, ja suunnitella tulevaisuuden atomikontrollia.[1]
Toukokuun alussa Stimson muodosti Trumanin hyväksymänä Interim Committeen. Stimson nimesi ryhmään Vannevar Bushin, James Conantin, Karl T. Comptonin, laivastoministeri Ralph Bardin, apulaisulkoministeri William L. Claytonin, James F. Byrnesin ja armeijan edustajana kenraali George Marshall. Lisäksi komitean apuna oli tieteellinen paneeli, johon kuuluivat Robert Oppenheimer, Enrico Fermi, Arthur H. Compton ja Ernest O. Lawrence.[2]
Toiminta muokkaa
Interim Committee tapasi muutamia kertoja toukokuun aikana, ja lopulliset päätökset atomiaseen käytöstä se teki kokouksissa 31. toukokuuta ja 1. kesäkuuta.[3] Toukokuun viimeisenä päivänä komitea päätti suositella, että Yhdysvallat käyttää pommia yllätyshyökkäykseen Japania vastaan. Lawrence ehdotti myös mahdollisuutta vain esittää pommin tehoa, mikä jo saattaisi vakuuttaa Japanin antautumaan. Ehdotus hylättiin, koska komitea pelkäsi, että japanilaiset saattaisivat sijoittaa alueelle sotavankeja tai ampua pommia kuljettavan koneen alas. Lisäksi siinä menetettäisiin uuden aseen mahdollisesti aiheuttama šokkiarvo.[2] Komitea päätti myös, että Yhdysvaltain olisi syytä pitää etumatkansa ydinaseteknologiassa mahdollista tulevaa kansainvälisten suhteiden heikkenemistä silmällä pitäen.[4]
Suurin osa komitean jäsenistä oli sitä mieltä, että Yhdysvaltain pitäisi salata atomiasetietonsa ainakin toistaiseksi. Komitea myönsi kuitenkin, että Yhdysvallat ei pysty pitämään etumatkaansa kovinkaan kauaa. Kesäkuun 1. päivänä komitean tapaamisessa oli mukana myös Manhattan-projektin teollisuuden edustajia. Heihin kuuluivat Walter S. Carpenter DuPontilta, James C. White Tennessee Eastmanilta, George H. Bucher Westinghouselta ja James A. Rafferty Union Carbidelta. Tapaaminen teollisuusmiesten kanssa vakuutti komitean siitä, että Yhdysvaltojen etumatka Neuvostoliittoon on 3–10 vuotta.[2]
Stimson tapasi Trumanin 6. kesäkuuta ja kertoi presidentille komitean päätöksestä. Komitea suositteli, että Japaniin tulisi hyökätä mahdollisimman pian ja hyökkäyksen pitäisi tapahtua salassa.[4] Stimson kertoi lisäksi Trumanille, että komitea harkitsi kotimaanlainsäädäntöä ja että ydintutkimuksesta pitäisi tehdä julkista ja se pitäisi alistaa tarkastuksille kansainvälisten sopimusten avulla. Jos kansainvälistä sopimusta ei saataisi tehtyä, niin Yhdysvaltain pitäisi pyrkiä säilyttämään etumatkansa.[2]
Komitea teki lopullisen päätöksen ydinaseen käytöstä 21. kesäkuuta. Samalla se päätti, että Trumanin tulisi mainita Neuvostoliitolle Potsdamin konferenssissa Yhdysvaltojen valmistelevan uuden ydinaseen käyttöä Japania vastaan.[2] Komitea ei kuitenkaan päässyt lopulliseen päätökseen sodanjälkeisestä ydinstrategiasta.[5]
Lähteet muokkaa
- Zachary, G. Pascal: Endless Frontier. New York: Free Press, 1997. ISBN 0-684-82821-9. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Zachary, s. 242.
- ↑ a b c d e Debate over How to Use the Bomb The Manhattan Project: An Interactive History. Office of History and Heritage Resources. Arkistoitu 22.11.2010. Viitattu 31.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Zachary, s. 243.
- ↑ a b The Interim Committee Report atomicarchive.org. Viitattu 31.12.2010. (englanniksi)
- ↑ First Steps toward International Control, 1944-1945 The Manhattan Project: An Interactive History. Office of History and Heritage Resources. Arkistoitu 8.1.2011. Viitattu 31.12.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Interim Committeen muistiinpanoja (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)