Indiumhydroksidi
Indiumhydroksidi (In(OH)3) on indium- ja hydroksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Sitä voidaan käyttää muun muassa indiumyhdisteiden valmistuksessa.
| Indiumhydroksidi | |
|---|---|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | In(OH)3 |
| Moolimassa | 165,844 |
| Ulkomuoto | Valkoinen amorfinen tai kiteinen aine |
| Tiheys | 4,4 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö muokkaa
Huoneenlämpötilassa indiumhydroksidi on valkoista kiinteää ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on kuutiollinen ja hieman vääristynyt muistuttaen reniumtrioksidin rakennetta. Yhdiste ei liukene veteen, mutta liukenee happoihin. Indiumhydroksidi ei ole yhtä amfoteerista kuin alumiini- tai galliumhydroksidit mutta liukenee väkeviin emäksiin kompleksisena heksahydroksoindaatti-ionina([In(OH)6]3-). Kuumennettaessa indiumhydroksidi hajoaa indiumoksidiksi.[2][3][4][5][6]
Indiumhydroksidia voidaan valmistaa saostamalla veteen liukenevan indiumsuolan liuoksesta emäksen kuten ammoniakin tai hydroksidien avulla.[2][3][5][6]
Indiumhydroksidia käytetään indiumoksidin valmistukseen.[6] Sitä voidaan lisätä alkaliparistoihin estämään vetykaasun kertymistä.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–67. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.9.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 528. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1034. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.9.2021). (englanniksi)
- ↑ Anthony John Downs: Chemistry of aluminium, gallium, indium, and thallium, s. 286. Springer, 1993. ISBN 978-0-7514-0103-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.9.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Norbert Auner, Wolfgang A. Herrmann, Uwe Klingebiel: Synthetic Methods of Organometallic and Inorganic Chemistry, s. 123. Thieme, 1996. ISBN 978-3131030313. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.9.2021). (englanniksi)
- ↑ a b c T. Sato: Preparation and thermal decomposition of indium hydroxide. Journal of Thermal Analysis and Calorimetry, 2005, 82. vsk, s. 775–782. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Mark J. Chagnon: Indium and Indium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010.