Ilona

naisen etunimi
Tämä artikkeli käsittelee etunimeä. Ilonan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.

Ilona on alkuperältään unkarilainen naisen etunimi, jota käytetään paljon myös muun muassa Suomessa ja Latviassa. Nimi on alkujaan mahdollisesti Helena-nimen unkarilainen muunnelma[1], mutta Suomessa se on usein yhdistetty sanaan ilo, jonka essiivimuodon kaltainen se sattumalta on.[2] Nimi yleistyikin 1900-luvun alussa muiden myönteisen merkityksen omaavien suomalaisnimien mukana.[3]

Ilona
Nimipäivä  
– suomenkielinen 9. lokakuuta
– ruotsinkielinen
– ortodoksinen
Muunnelmia Ilsu, Lona
Vastineita eri kielissä
Nimen alkuperä Helena

Ensimmäinen suomalainen Ilona-nimen kantaja on tiettävästi ollut Ilona Jalava, jonka isä oli tunnettu unkarin kielen tutkija Antti Jalava.[4]

Suomessa nimi Ilona on Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan annettu vuoden 2019 loppuun mennessä 30 164 naiselle ja muutamalle miehelle.[5]

Tunnettuja Ilonia muokkaa

Kuvitteellisia Ilonia muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Behind the Name: Ilona Mike Campbell. Viitattu 9.10.2018.
  2. Kustaa Vilkuna: ”Ilona”, Etunimet. (4. painos). Otava, 2005. ISBN 951-1-18892-5.
  3. Syrjänen, Pirjo-Riitta (toim.): Kutsu vaikka kukkaseksi: Nimitiedon vuosikirja. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23-3923-4.
  4. Silja Vuorikuru: Aino Kallas, s. 18. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017. ISBN 978-952-222-424-8.
  5. Nimipalvelu Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 9.10.2020.

Aiheesta muualla muokkaa