Ilmakivääri
Ilmakivääri on ilman- tai kaasunpaineella toimiva, yleensä pienikaliiperinen (yleisin kaliiperi .177 [4,5 mm]) kilpailu- ja harjoitusase, jota käytetään myös olympialaisten tarkkuuslajeissa. Ilmakivääriin ei Suomessa tarvita aseen hallussapitolupaa, mutta ostajan on oltava täyttänyt 18 vuotta. Alaikäiselle ilma-ase voidaan myydä huoltajan suostumuksella.[1] Kuitenkin yli .25 kaliiberin tehokkaat ilma-aseet (yli 6,35 millin, kaasunpaineella toimivat) vaativat rekistöröinnin ja ovat luvanvaraisia.[2]
Historiaa muokkaa
Ilmakivääreitä on 1700-luvun lopulta lähtien käytetty myös metsästys- ja sotilasaseina - kyseessä ovat tällöin olleet suurella, erillisellä pumpulla tai kompressorilla täytettävällä ilmasäiliöllä varustetut aseet. Ilmakiväärit eivät kuitenkaan yleistyneet edellä mainitussa käyttötarkoituksissa monimutkaisen ja kalliin rakenteensa vuoksi, joka oli myös hyvin vikaherkkä. Valurautaiset paineilmasäiliöt saattoivat myös räjähtää; myöhemmin alettiin käyttää turvallisempia kuparisäiliöitä. Itävallan armeija käytti pieniä määriä ilmakivääreitä Itävallan ja Turkin välisessä sodassa vuosina 1788–1789 ja Ranskan vallankumoushallitusta vastaan 1793–1796 sotiessaan.
Toiminta muokkaa
Nykyisissä ilmakivääreissä käytetään yleensä voimanlähteenä vaihdettavia hiilidioksidikaasukapseleita tai uudelleentäytettäviä paineilmasäiliöitä. Taittuvalla piipulla tai erillisellä vivulla viritettäviä jousimäntäisiä ilma-aseita ei käytännössä kilpailutoiminnassa enää nykyään käytetä. Myös sähkölaukaisu on yleistynyt.
Luoteina käytetään .177-kaliiperisissa aseissa yleensä lyijyisiä, tiimalasin muotoisia diabolo-luoteja, joissain aseissa ko. kaliiperin lyijyhauleja, huviammunnassa käytetään myös ns. tupsuluoteja jotka ovat metallipiikkejä, joihin on kiinnitetty langoista tehty pyrstötupsu. Suomessa harvinaisissa suurempikaliiperisissa, yleensä .22 (5,5 mm) ilmakivääreissä luodit ovat useimmin lyijy- tai rautahauleja. Ilmakiväärien luodin teho on pieni sen keveydestä ja pienestä nopeudesta johtuen, yleensä alle kymmenen joulea. Jotkut erikoismallit voivat olla huomattavasti voimakkaampia. .22-kaliiperisia ilmakivääreitä ei käytetä virallisissa kilpailulajeissa.
Ilmakivääriä ei Suomessa lain mukaan saa käyttää metsästykseen. Ilmakiväärin käyttö on kuitenkin sallittu sisätiloissa muun rauhoittamattoman nisäkkään kuin villiintyneen kissan tappamiseen.[3]
PCP-ilma-aseissa käytetään yleensä 200 barin paineilmasäiliötä, joista regulaattorin (paineentasaajan) kautta ilma siirretään toiseen painekammioon, josta vasta otetaan varsinaiseen laukaukseen käytettävä ilma. Tällä tavoin on mahdollista saada saman tehoisia laukauksia pääpainesäiliön koosta riippuen useita kymmeniä ellei jopa satoja. Esimerkiksi pääpainesäiliö täytetään 200 barin paineeseen ja regulaattori asetetaan 125 barin paineeseen, tällöin aseen käyttöalue on 200 baarista 125 baariin.
Ilmakivääriammunta muokkaa
Ilmakivääriammunnassa ammutaan seisten ilman tukea. Ampumaetäisyys on 10 metriä, Ilmakiväärin kaliiperi on enintään 4,5 millimetriä (cal. .177") ja ilmakiväärin massa 5,5 kg.[4] Maalitaulun mustan osan halkaisija on 30,5 millimetriä ja sitä ympäröivän valkean osan 45,5 millimetriä. Ilmakivääriammuntaa harjoitetaan lyhyen ampumamatkansa vuoksi myös paljon sisätiloissa.
Olympialajit muokkaa
- Miesten 10 metrin ilmakivääriammunta, 60 laukausta ja 24 laukauksen finaali[5] (ilmapistoolilla sama)
- Naisten 10 metrin ilmakivääriammunta, 60 laukausta ja 24 laukauksen finaali[5] (ilmapistoolilla sama)
Lähteet muokkaa
- ↑ Ilma-aseiden ostorajoitteista Kuluttajaviraston sivuilla
- ↑ Tehokkaiden ilma-aseiden rekisteröinti käynnistynyt – luvan vaativat järeät ilmakot Suomessa melko harvinaisia
- ↑ https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930666#P20a
- ↑ Ilmakivääri Ampumaurheiluliitto
- ↑ a b ISSF - International Shooting Sport Federation - issf-sports.org www.issf-sports.org. Viitattu 14.2.2022.
