Ilari Maasilta
Ilari Johannes Maasilta (s. 1968) on suomalainen fyysikko ja professori. Hän on toiminut Jyväskylän yliopistossa fysiikan professorina vuodesta 2008.
Akateeminen ura muokkaa
Ilari Maasilta kirjoitti 1987 ylioppilaaksi Vehkalahden lukiosta.[1] Lukion jälkeen hän opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa ja valmistui 1993 diplomi-insinööriksi.[1] Tohtoriksi Maasilta väitteli 1998 materiaalifysiikasta Stony Brookissa Yhdysvalloissa.[1] Valmistumisen jälkeen hän työskenteli post doc-tutkijana Michiganin osavaltionyliopistossa vuodet 1999–2000.[2] Maasilta palasi Suomeen 2001 ja aloitti tutkimusuransa kotimaassa. Hän työskenteli 2001–2003 Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella fysiikan erikoistutkijana.[2] Hän toimi vuonna 2001 myös fysiikan yliassistenttina.[3]
Jyväskylän yliopisto oli v. 2001 parhaillaan perustamassa erityistä nanotiedekeskusta, kun projektin johtajana toiminut professori Jukka Pekola sai nimityksen akatemiaprofessoriksi ja siirtyi muihin tehtäviin.[3] Nanotiedekeskuksen perustamishanke ja Pekolan Jyväskylän yliopistossa aloittama uusi tutkimusala eli kokeellinen nanofysiikka olivat sen jälkeen vaikeuksissa.[3] Tutkimustyön jatkaminen jäi Pekolan tutkimusryhmän tutkijoille. Pekolan tutkimusryhmään kuulunut yliassistentti Maasilta joutui ottamaan suuren vastuun nanofysiikan järjestelyistä fysiikan laitoksella.[3] Tilannetta helpotti se, että teoreettisen fysiikan professorina Jyväskylässä siihen aikaan toiminut Päivi Törmä alkoi tehdä jonkin verran myös käytännöllistä tutkimusta.[3] Nanotiedekeskuksen perustamisen otti johdettavakseen professori Henrik Kunttu kesällä 2001.[3] Sen sijaan tutkimuksellisen aukon täyttäminen vei muutaman vuoden. Pekolan seuraajaksi soveltavan nanofysiikan professorina (kokeellisen kiinteän olomuodon fysiikan professorin nimikkeellä) tuli helmikuussa 2004 hiilinanoputkiin erikoistunut Markus Ahlskog.[4][5]
Vuosina 2003–2008 Maasilta työskenteli akatemiatutkijana.[1] Jyväskylän yliopiston nanofysiikan dosentti hän on ollut vuodesta 2006 lähtien.[1]
Professorina muokkaa
Maasilta nimitettiin 2008 fysiikan määräaikaiseksi professoriksi Jyväskylän yliopistoon.[1] Vakinaiseksi professoriksi hänet nimitettiin vuoden 2014 alussa.[2] Professorina hänen keskeisiä vastuualueitaan ovat kokeellisen fysiikan alaan kuuluva matalan lämpötilan fysiikan tutkimus sekä siihen liittyvä opetus.[2] Virkaanastujaisluennossaan toukokuussa 2014 Maasilta käsitteli omaa tutkimusaluettaan sivuavaa aihetta eli lämmön siirtymistä nanorakenteissa.[6]
Tutkimusura muokkaa
Fyysikkona Maasillan keskeinen tutkimuskohde ovat nanorakenteiden lämpöominaisuudet.[7] Tutkimuksessaan hän on soveltanut esimerkiksi kryostaatteja eli jäähdyttimiä, joilla tutkittava nanorakenne voidaan jäähdyttää lähelle absoluuttista nollapistettä.[8] Lämpöominaisuuksien tutkimiseksi alhaisissa lämpötiloissa Maasilta on joutunut myös soveltamaan erityisiä mataliin lämpötiloihin soveltuvia mittausmenetelmiä. Maasillan johtama tutkimusryhmä on tehnyt tutkimustaan Jyväskylän yliopiston nanotiedekeskuksen puhdastiloissa ja mittauslaboratorioissa.[1] Professori Maasilta tutkimusryhmineen kykeni osoittamaan, että aineen lämmönjohtavuutta voidaan muuttaa nanorakenteiden avulla.[9]
Toinen professori Maasillan keskeinen tutkimusintressi ovat olleet suprajohtavat säteilyilmaisimet.[7] Tutkimusala sivuaa hänen pääasiallista tutkimustaan eli materiaalien termisten ominaisuuksien tutkimusta.[10] Maasillan tutkimusryhmä on kehitellyt erikoisherkkiä säteilyilmaisimia.
Nimityshetkeen 2014 mennessä professori Maasilta oli laatinut 64 referoitua kansainvälistä tieteellistä julkaisua.[2] Kesäkuuhun 2016 mennessä hän oli julkaissut 89 tieteellistä artikkelia.[11]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Vuosikatsaus 2013 (Arkistoitu – Internet Archive), s. 20 (PDF). Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, 2013. Viitattu 1.6.2016.
- ↑ a b c d e Ilari Maasilta ja Jan Rak fysiikan professoreiksi (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväskylän yliopisto, 2014. Viitattu 1.6.2016.
- ↑ a b c d e f Mari Heikkilä (toim.): Pienestä syntyi suurta - Nano came to Jyväskylä, s. 21. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino 2014. ISBN 978-951-39-5910-4
- ↑ Kun nano tuli... (2014), s. 22.
- ↑ Professorit Ahlskog ja Pulkkinen astuivat virkaansa (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväskylän yliopisto 2004. Viitattu 1.6.2016.
- ↑ Juhlaluennot keräsivät ennätysyleisön (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväskylän yliopisto, 2014. Viitattu 1.6.2016.
- ↑ a b Maasilta Ilari, Professor. Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 2.6.2016. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
- ↑ Nyt kesytetään lämpöhiukkaset (Arkistoitu – Internet Archive) Turun Sanomat 14.2.2016.
- ↑ Thermal conductance can be controlled like waves using nanostructures Physics & Chemistry 20.3.2014. (englanniksi) Viitattu 1.6.2016.
- ↑ Development of ultrasensitive radiation detectors (Arkistoitu – Internet Archive) Fysiikan laitos, JY. Viitattu 1.6.2016.
- ↑ Professori Maasillan tieteellisiä artikkeleita ReseachGate-palvelun sivustolla (englanniksi) Viitattu 1.6.2016.
Aiheesta muualla muokkaa
- Professori Maasillan tutkimusryhmät: 1) nanorakenteiden termisiä eli lämpöominaisuuksia tutkiva ryhmä ja 2) erikoisherkkiä säteilyilmaisimia kehittävä ryhmä (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Lämmönjohtumista voi kontrolloida nanorakenteiden avulla (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Akatemia 19.3.2014.
- Nobuyuki Zen, Tuomas A. Puurtinen, Tero J. Isotalo, Saumyadip Chaudhuri, Ilari J. Maasilta: Engineering thermal conductance using a two-dimensional phononic crystal Nature Communications, 2014; 5, 4435. DOI:10.1038/ncomms4435