Ikuiseen rauhaan

Ikuiseen rauhaan. Valtio-oikeudellinen tutkielma (saks. Zum ewigen Frieden. Ein philosophischer Entwurf) on Immanuel Kantin teos, joka julkaistiin vuonna 1795. Siinä esitetään, kuinka yleismaailmallinen rauha konkreettisesti saavutetaan kansainvälisten sopimusten avulla. Jaakko Tuomikosken suomennos ilmestyi 1922 Kariston kustantamana.

Ikuiseen rauhaan. Valtio-oikeudellinen tutkielma
Zum ewigen Frieden. Ein philosophischer Entwurf
Alkuperäisteos
Kieli	saksa
Julkaistu	1795
Suomennos
Suomentaja	Jaakko Tuomikoski
Kustantaja	Karisto
Julkaistu	1922
Sivumäärä	111
Sarja: Kariston klassillinen kirjasto, 21
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Tausta

Kant sai merkittäviä vaikutteita Ranskan vallankumouksesta ja sen ajan rauhanaatteen puolestapuhujilta. Hän kirjoitti tutkielman kesällä 1795, ja se ilmestyi saman vuoden syksyllä. Teoksen synnyn innoittajaksi arvellaan edellisenä keväänä Preussin ja Ranskan välillä solmittua Baselin rauhaa.

Sisältö

Tutkielma on kirjoitettu rauhansopimuksen muotoon ”alustavine” ja ”lopullisine” määrityksineen. Alustavat määritykset käsittelevät käytännöllisiä kysymyksiä. Lopulliset määritykset ovat teoreettisempia. Näiden jälkeen tulee liiteosio, jossa pohditaan puhtaasti filosofiselta kannalta politiikan ja moraalin keskinäistä suhdetta.

Teoksen ensimmäisessä osassa annetaan alustavat määritykset:

1. ”Rauhansopimukseksi älköön tunnustettako sellaista, joka on tehty salaisella tarkoituksella varata samalla aihe vastaiseen sotaan.”
2. ”Minkään valtion älköön sallittako perinnän nojalla, vaihtamalla, ostamalla tai lahjaksi hankkia omakseen toista omintakeista valtiota (pientä tai suurta, mikä on tässä yhdentekevää).”
3. ”Vakituinen sotaväki (miles perpetuus) on aikaa myöten kokonaan lakkautettava.”
4. ”Valtiovelkaa älköön tehkö valtion ulkoasioita silmällä pitäen.”
5. ”Mikään valtio älköön sekaantuko väkivaltaisesti toisen valtion hallitusmuoto- ja hallitusasioihin.”
6. ”Käydessään sotaa toisen valtion kanssa älköön mikään valtio antautuko sellaisiin vihollisuuksiin, joista on välttämättömänä seurauksena, että keskinäinen luottamus tulevana rauhan aikana käy mahdottomaksi. Semmoisia ovat salamurhaajain (percussores) ja myrkynsekottajain (venefici) käyttäminen, antautumissopimuksen rikkominen, maanpetoksen (perduellio) järjestäminen siinä valtiossa, jota vastaan soditaan, ym.”

Toisessa osassa annetaan lopulliset määritykset valtioiden välistä ikuista rauhaa varten:

1. ”Valtiojärjestys olkoon jokaisessa valtiossa tasavaltainen.”
2. ”Kansainoikeus perustukoon vapaiden valtioiden valtioliittojärjestelmään.”
3. ”Maailmankansalaisoikeus olkoon rajoitettu yleiseen vierasystävyyden vaatimuksiin.”

Vastaanotto

Tutkielma herätti ilmestyttyään paljon huomiota Kantin kotimaassa ja varsinkin vallankumouksellisessa Ranskassa, jossa teos herätti laajempaakin tutustumista Kantin filosofiaan. Paitsi ranskaksi, tutkielma ilmestyi myös tanskaksi ja englanniksi, mutta se kuitenkin unohdettiin pian. Siihen olivat osaltaan syynä Napoleonin sodat ja maailmankatsomuksessa tapahtunut suunnanmuutos – käänne valistuksen aatteista romantiikkaan ja maailmankansalaisuudesta isänmaallisuuteen. Kantin ehdottaman kansainliiton vastineeksi tuli Pyhä allianssi.

Lähteet

• Jaakko Tuomikosken esipuhe teoksessa Kant, Immanuel: Ikuiseen rauhaan. Valtio-oikeudellinen tutkielma. Hämeenlinna: Karisto Oy, 1922, 4. p. 2000. ISBN 951-23-2764-3.

Kirjallisuutta

• Vuorinen, Atte-Eemeli: Kohti ikuista rauhaa: Immanuel Kantin rauhanteoria. Pro gradu -tutkielma ikuisesta rauhasta. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Pro gradu (PDF).

Aiheesta muualla

• Kant, Immanuel: Ikuiseen rauhaan. Otteita. Suom. Markku Koivusalo