Iivana Suuren kellotorni

Iivana Suuren kellotorni (ven. Колокольня Иван Великий, Kolokolnja Ivan Veliki) on 1500-luvulla valmistunut rakennelma, joka sijaitsee Moskovan Kremlissä. Kellotornin kokonaiskorkeus on 81 metriä ja se on korkein Kremlin kahdestakymmenestä tornista. Se on osa Moskovan Kremlin museoita.[1]

Iivana Suuren kellotorni Kremlissä, vasemmalla puolella Uspenskajan kellotorni ja äärimmäisenä vasemmalla Filaretin lisärakennus

Rakennushistoria muokkaa

Iivana Suuren kellotorni valmistui vuonna 1508 kellotapuliksi Katedraaliaukion kolmelle katedraalille: Uspenskin katedraalille (lähimpänä tornia), Arkkienkelin katedraalille ja Neitsyt Marian Ilmestyskirkolle, joilla ei ole omaa kellotapulia.[1]

Vuodesta 1329 lähtien paikalla oli Moskovan ensimmäinen kivinen kellotorni, joka oli osa kirkkoa nimeltä Pyhän Johanneksen Tikkaat kellon alla, mistä tulee tornin nimi (Johanneksen venäläinen vastine on Iivana). Tämän kirkon rakennutti Moskovan suuriruhtinas Iivana Kalita, ja se oli yksi Moskovan ensimmäisistä kivirakennuksista.[2]

 
Iivana Suuren kellotorni 1600-luvulla

Italialaisen arkkitehdin Bon Fryazin suunnitelman pohjalta rakennettiin noin 60 metriä korkea kahdeksankulmainen rakennus, jossa oli kupolikatto. 1500-luvun lopulla Boris Godunov, joka halusi rakentaa Jerusalemin kaltaisen ekumeenisen katedraalin, käski korottaa kellotornia ja siihen lisättiin sylinterimäinen korkea alusta (rumpu eli tambuuri), joka kannatti kullattua kupolia. Rakennuksesta tuli risti mukaan luettuna 81 metriä korkea. Iivana Suuren kellotorni pysyi Venäjän korkeimpana rakennuksena kahden vuosisadan ajan aina 1700-luvun alkuun asti.[1] Vasta vuonna 1952 rakennettu 176 metriä korkea asuinkerrostalo on ollut pysyvästi Moskovan korkein rakennus.

Vuonna 1812 ranskalaiset miehittäjät yrittivät räjäyttää Iivana Suuren kellotornin ja siihen kuuluvat muut rakennukset lähtiessään Moskovasta. Itse kellotorni tuhoutui vain lievästi rakenteen ja perustuksen lujuuden ansiosta. Joulukuussa 1813 moskovalaiset kuulivat kellotornin kellot ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun Napoleon vetäytyi armeijoineen Venäjältä. Rakennuskokonaisuus kunnostettiin vuosina 1814-1815. 1900-luvulla muistomerkki kunnostettiin useita kertoja. Rakennustutkimukset paljastivat, että alkuperäiset tiilijulkisivut, joissa oli valkokivestä tehtyjä yksityiskohtia, olivat luonnollisen värisiä eli punatiiltä.[3]

Rakennuskompleksi muokkaa

Iivana Suuren kellotornikompleksin luomiseen kului yli kolme vuosisataa vuosina 1505–1815. Se sisältää kolme eri aikoina rakennettua monumenttia: Iivana Suuren kellotornin, Neitsyen taivaaseenastumisen kellotapulin (Uspenskaja) ja Filaretin lisärakennuksen.[4]

 
Pyhä Maksim, taustalla Iivana Suuren punatiilinen kellotorni 1700-luvulla

Suuriruhtinas Iivana III:n palkkasi Kremlin rakennuskantaa laajentavan projektinsa aikana myös italialaisen arkkitehti Bon Fryazin,[4] joka suunnitteli uuden kirkon entisen tilalle. Rakentaminen aloitettiin Iivanan kuolinvuonna 1505, ja torni valmistui kolme vuotta myöhemmin vuonna 1508 Iivanan pojan suuriruhtinas Vasili III:n johdolla. Suuriruhtinas Vasili määräsi myös, että vanhan tornin perustuksille pystytetään uusi ja ennennäkemättömän korkea torni hänen isänsä Iivana III:n muistomerkiksi ja kunniaksi.[2]

Vuosina 1532-1552 rakennettiin kellotornin lähelle uusi kirkko italialaisen arkkitehti Petrok Malyn suunnitelman mukaisesti. Se muutettiin 1600-luvun lopulla kellotapuliksi nimeltä Uspenskaja (Neitsyen taivaaseenastuminen). Vuosisata myöhemmin vuonna 1600 torniin lisättiin yksi kerros kelloille niin, että sen kokonaiskorkeudeksi tuli 81 metriä. Kupolin alla olevassa muistolaatassa on mainittu vuosiluku 1600 sekä tsaari Boris Godunovin ja hänen poikansa Fjodorin nimet. [4] Vuonna 1624 arkkitehti Bažhen Ogurtsov lisäsi Uspenskaja kellotornin kylkeen kellotapulin, jossa oli kartion muotoinen yläosa, nimeltään Filaretin lisärakennus.[4]

 
Näkymä Iivana Suuren kellotornista 1850-1860 -luvulla

Vetäytyessään Moskovasta vuonna 1812 Napoleonin armeija räjäytti Iivana Suuren kellotornikompleksin, mutta Iivana Suuren torni on säilynyt. Kellotapuli ja Filaretin lisärakennus tuhottiin kokonaan ja palautettiin alkuperäisiin mittoihin vuosina 1814–1815. Nykyisin kellotornissa ja kellotapulissa on 24 kelloa 1500-1600-luvuilta.[4] Uspenskaja kellotapulin pohjakerroksessa on museo, joka on omistettu Kremlin arkkitehtuurihistorialle sekä vaihtuville näyttelyille. Ylägalleriasta avautuu upea lintuperspektiivinäkymä Kremlin ylle.[4]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Museums of the Moscow Kremlin: 'IVAN THE GREAT'BELL TOWER COMPLEX ivan-the-great-bell-tower.kreml.ru. Viitattu 28.6.2023.
  2. a b ИОАННА ЛЕСТВИЧНИКА ПРЕПОДОБНОГО ЦЕРКОВЬ В МОСКОВСКОМ КРЕМЛЕ (ИВАН ВЕЛИКИЙ) www.pravenc.ru. Viitattu 28.6.2023.
  3. Museums of the Moscow Kremlin: 'IVAN THE GREAT'BELL TOWER COMPLEX ivan-the-great-bell-tower.kreml.ru. Viitattu 28.6.2023.
  4. a b c d e f Museums of the Moscow Kremlin: 'IVAN THE GREAT'BELL TOWER COMPLEX ivan-the-great-bell-tower.kreml.ru. Viitattu 28.6.2023.

Aiheesta muualla muokkaa