Ihmisoikeudet Libyassa

Ihmisoikeudet Libyassa ovat kansainvälisten sopimusten ja Libyan kansallisen lainsäädännön määrittelemät jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle yhtäläisesti kuuluvat vapaudet ja oikeudet. jotka pohjautuvat käsitykseen ihmisarvon yleismaailmallisesta yhtäläisyydestä ja loukkaamattomuudesta.[1] Ne voidaan jakaa vapausoikeuksiin, poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin sekä oikeuteen tasapuoliseen kohteluun oikeudenkäynnissä.[2]

Vapausoikeudet muokkaa

Tärkein vapaus on oikeus elämään. Kuolemanrangaistus on käytössä Libyassa.[3][4]

Poliittiset oikeudet muokkaa

Poliittisia oikeuksia ovat muun muassa äänioikeus, sananvapaus, kokoontumisvapaus sekä yhdistysvapaus.

Amnesty Internationalin vuoden 2009 raportin mukaan Libyassa sananvapaus ja kokoontumisvapaus ovat vahvasti rajoitettuja. Riippumattomien ihmisoikeusjärjestöjen perustaminen on yrityksistä huolimatta kielletty. Pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja siirtolaisia on vangittu epämääräisiksi ajoiksi ja kohdeltu huonosti. Vuonna 2008 kuolemaan tuomittiin vähintään kahdeksan ulkomaalaista. Vanhoja ihmisoikeusloukkauksia vuosilta 1970–1990 ei ollut selvitetty ainakaan vuoden 2008 loppuun mennessä.[5]

Sananvapaus muokkaa

Transparency International vuoden 2007 raportin mukaan Libya kuuluu maihin, jotka pyrkivät estämään internet-yhteyden lailla tai totaalikiellolla, kuten Burma, Pohjois-Korea, Irak ja Syyria.[6]

Mielipidevangit muokkaa

Ihmisoikeusaktivisti Fathi el-Jahmi vangittiin maaliskuussa 2004, koska hän vaati poliittisia uudistuksia ja kritisoi Libyan johtoa kansainvälisessä lehdistöhaastattelussa. Oikeus julisti hänet maaliskuussa 2006 mieleltään sairaaksi ja hänet suljettiin Tripolin sairaalaan. Riippumaton kansalaisjärjestöjen yhdysvaltalainen lääkärin mukaan maaliskuussa 2008 Fathi el-Jahmin mielenterveydessä ei ole merkkejä sairaudesta, mutta hän olisi tarvinnut tavallista terveydenhoitoa.[5]

Idriss Boufayed ja 10 muuta vangittiin poliittisista mielipiteistä 25 vuodeksi vuonna 2007. Heistä kahdeksan vapautettiin vuonna 2008 ilman selityksiä. Kaksi jäi edelleen vangeiksi.[5]

Kokoontumisvapaus muokkaa

Amnesty Internationalin vuoden 2009 raportin mukaan kokoontumisvapautta on rajoitettu Libyssa. Ihmisoikeusjärjestöjen toimintaa ei ole sallittu maassa. Ainoa sallittu ihmisoikeusjärjestö on ”Society of Human Rights of the Gaddafi International Charity and Development Foundation” (GDF). Sen johdossa on Muammar Gaddafin poika Saif al-Islam al-Gaddafi. Maaliskuussa 2008 juristi-, kirjailija- ja lehtikirjoittajien ryhmä yritti rekisteröidä uutta kansalaisjärjestöä demokratian, ihmisoikeuksien ja lainmukaisuuden edistämiseksi. Ehdotus estettiin.[5]

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet muokkaa

Perusoikeuksiin kuuluvat myös taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Tällaisia ovat esimerkiksi oikeus työhön, sosiaaliturvaan ja opetukseen. Julkisella vallalla on velvoite turvata ja edistää näiden oikeuksien toteutumista.

Vuonna 2004 libyalaisista 86 prosenttia oli lukutaitoisia. Miesten osuus (94%) oli suurempo kuin naisten (78%). Lukutaito on lisääntynyt voimakkaasti 2000-luvulla, ja niinpä se on edelleen harvinaista vanhimmissa ikäluokissa.[7]

Kansainväliset sopimukset muokkaa

Libya ei ole ratifioinut kansainvälisiä vuoden 1951 ja 1967 pakolaissopimuksia.[8] Libya on ratifioinut YK:n sopimuksen ehkäistä kaikki naisiin kohdistuva syrjintä (Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination against Women CEDAW).[8]

Libyan ihmisoikeudet ja ulkomaat muokkaa

Libyan kansainvälisiin ihmisoikeuskysymyksiin sisältyy siirtolaisuus ja pakolaisuuskysymykset.[5]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Ihmisoikeudet Yhdistyneet kansakunnat. Viitattu 6.3.2021.
  2. Ihmisoikeuksien jaottelu Miina ja Ville, Opettajan aineisto. 2021. Opetushallitus. Viitattu 6.3.2021.
  3. Libya Center of Death Penalty. 2011. Viitattu 7.3.2021.
  4. Libya death sentences cast long shadow over rule of law BBC. 2015. Viitattu 7.3.2021.
  5. a b c d e Amnesty International Report 2009 The State of the World's Human Rights, Amnesty International, s. 211-213
  6. Corruption Report 2007 Transparency International s.113
  7. Literacy rate Libya Unesco. Viitattu 7.3.2021.
  8. a b Amnesty International Report 2009 The State of the World's Human Rights, Amnesty International, s. sopimukset 376-378

Aiheesta muualla muokkaa