Ida Meller

suomalainen kuvataiteilija

Ida Charlotta Meller (22. joulukuuta 1856 Helsinki7. lokakuuta 1896 Helsinki) oli yksi Suomen varhaisista naispuolisista kuvanveistäjistä.[1]

Mellerin vanhemmat olivat kaupunginviskaali Fredrik Meller ja Charlotta Albertina Löfgren. Virkamieskodin lapsi Meller kävi Sahlbergin tyttökoulun ja aloitti vuonna 1871 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun kurssin, jonka hän päätti vuonna 1875, ja meni sitten Berniin Sveitsiin opiskelemaan maalaustaidetta ja kuvanveistoa. Palattuaan Suomeen vuonna 1877 hän kirjoittautui uudelleen piirustuskouluun, mutta opiskeli kuitenkin käytännössä maalausta Adolf von Beckerin yksityisessä akatemiassa vuosina 1877–1881 ja muovailua Polyteknillisessä opistossa useita vuosia Carl Eneas Sjöstrandin ohjauksessa. Hän sai myös yksityisopetusta maalauksessa Hjalmar Munsterhjelmilta vuosina 1885–1886 ja muovailussa Carl Jahnilta vuosina 1886–1891. Meller debytoi Suomen Taideyhdistyksen näyttelyssä vuonna 1883 ja esiintyi sitten useissa näyttelyissä, mutta sai huomiota vasta vähitellen, ja osin myös kritiikkiä. Meller käytti veistostensa materiaalina lähinnä kipsiä ja savea eikä niitä ole tiettävästi valettu pronssiin. Hänen tuotannostaan tiedetään kirjallisia lähteitä lukuun ottamatta varsin vähän eikä sitä ole varsinaisesti tutkittu. Mellerin veistosten ja korkokuvien aiheina oli usein henkilöhahmoja, joskin varsinaisia muotokuvia hän teki hyvin vähän. Jotkin teostensa aiheet Meller lienee ottanut mytologiasta.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Konttinen, Riitta: ”Ida Meller”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 641–642. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.