Idännaakka
Idännaakka (Corvus dauuricus) on naakan aasialainen lähisukulainen.
| Idännaakka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Varikset Corvidaee |
| Suku: | Varikset Corvus |
| Laji: | dauuricus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Corvus dauuricus |
|
 Idännaakan levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on 33–34 cm, siipien kärkiväli 67–74 cm ja paino 190–220 g. Idännaakka muistuttaa kooltaan ja muodoltaan naakkaa. Kaikissa puvuissa silmä on tumma (naakalla vaalea). Vanhan linnun niska, vatsa ja kaula ovat harmaanvalkeat. Elintavoiltaan se on naakkamainen. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuori lintu on höyhenpuvultaan himmeämpi. Äänten sanotaan muistuttavan naakan ääniä, paitsi tavallinen kutsuääni muistuttaa enemmän variksen rääkäisyä kuin naakan 'kja' ääntä.[2]
Idännaakka risteytyy joskus naakan kanssa. Risteymien määrittäminen luonnossa on lähes mahdotonta. Idännaakan biologia on huonosti tunnettu, eikä toistaiseksi ole havaittu suurtakaan eroa naakan ja idännaakan elintavoissa.[2]
Levinneisyys muokkaa
Idännaakka pesii Kaukoidässä – Siperiassa, Mongoliassa ja Kiinassa. Lajin kanta on elinvoimainen.[1] Se on muuttolintu, joka talvehtii Koreassa, Japanissa, Länsi-Kiinassa ja Turkmenistanissa. Euroopassa se on äärimmäisen harvinainen harhailija.[2] Suomesta on vain yksi hyväksytty havainto ammutusta yksilöstä Uudestakaarlepyystä vuodelta 1883.[3]
Elinympäristö muokkaa
Lehtimetsiköt, viljelysseudut, vuorenrinteet, kaupungit. Viihtyy samoissa ympäristöissä kuin naakkakin, ei kuitenkaan sulkeutuneissa metsissä.[2]
Lisääntyminen muokkaa
Kuten naakalla. Pesii mieluiten puunkolossa mutta joskus myös puun oksalla latvuksessa.[2]
Ravinto muokkaa
Kts. naakka
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Corvus dauuricus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Perrins, C. M. (toim.) 1994: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. VIII. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-854679-3
- ↑ Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)