Idänkirsikorento (Sympecma paedisca) on keijukorentojen heimoon kuuluva sudenkorentolaji. Se kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä IV lueteltuihin lajeihin ja on siksi Suomessa rauhoitettu.[3]

Idänkirsikorento
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Sudenkorennot Odonata
Alalahko: Hentosudenkorennot Zygoptera
Heimo: Keijukorennot Lestidae
Suku: Kirsikorennot Sympecma
Laji: paedisca
Kaksiosainen nimi

Sympecma paedisca
(Brauer, 1877)

Synonyymit
  • Sympecma annulata
  • Sympecma braueri
Katso myös

  Idänkirsikorento Wikispeciesissä
  Idänkirsikorento Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Idänkirsikorento on varsin pieni, vaaleanruskea ja hentoruumiinen sudenkorento. Ruumiin selkäpuolella on vihertäviä, metallinhohtoisia kuvioita, jotka ovat takaruumiissa tunnusomaisesti torpedon muotoisia. Keskiruumiin selkäpuolen metallinhohtoisessa raidassa on ulospäin suuntautunut levenemä. Verkkosilmät ovat harmaat, mutta talvehtimisen jälkeen niihin tulee sinistä väriä. Korennon levätessä se pitää siipensä vartalon suuntaisesti ja asettaa kaikki siivet samalle puolelle takaruumista.[4] Siiven etureunan ruskehtava täplä on etusiivessä lähempänä kärkeä kuin takasiivessä, minkä vuoksi täplät eivät mene lepäävällä korennolla päällekkäin. Takaruumiin pituus on 25–29 millimetriä.[5][6]

Levinneisyys muokkaa

Idänkirsikorento on eurooppalaisittain itäinen laji, jota tavataan Länsi-Euroopassa vain paikoittain. Puolasta itään sitä tavataan yleisenä aina Japaniin saakka. Suomesta laji löydettiin Öröstä vuonna 2004, mutta myöhemmin havaittiin, että yksi yksilö oli kuvattu Porvoosta jo kaksi vuotta aikaisemmin. Nykyisin korentoja tavataan harvakseltaan etelärannikon tuntumasta sekä monilta paikoilta sisämaasta.[4] Laji on leviämässä pohjoisemmaksi.[5]

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

Idänkirsikorento elää erilaisten suojaisten seisovien vesialueiden äärellä, myös sopivilla merenlahdilla, ja saattaa olla paikoittain hyvinkin runsaslukuinen. Satunnaisesti yksilöitä voi tavata kaukana vesistöistä. Useimmista muista sudenkorennoista poiketen aikuinen korento talvehtii. Se viettää talven kasvista roikkuen ja aloittaa lennon varhain keväällä. Korentoja on lennossa heinä-elokuun vaihteesta lokakuuhun ja uudelleen keväällä maaliskuusta touko-kesäkuun vaihteeseen saakka.[4][5] Suomen ja tiettävästi myös Pohjoismaiden ensimmäinen talvehtiva idänkirsikorento löydettiin Paraisilta 28.01.2017.[7][8] Löytöpaikka oli etelänpuoleinen heinikkoinen rinne. Löytynyt yksilö oli pienen heinien täyttämän pensaan sisällä hyvin piilossa. Etäisyys korentojen kesällä asuttamaan lampeen oli noin 200 metriä.

Luontodirektiivin turvin rauhoitettuna lajina idänkirsikorento edellyttää tiukkaa suojelua ja sen elinpaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty.[6]

Lähteet muokkaa

  1. Kalkman, V.J.: Sympecma paedisca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.8.2014. (englanniksi)
  2. Sami Karjalainen, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Idänkirsikorento – Sympecma paedisca Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. Luonnonsuojeluasetus 14.2.1997/160 Finlex. Viitattu 4.2.2012.
  4. a b c Karjalainen, Sami: Suomen sudenkorennot, s. 72–73. Uudistettu laitos. Helsinki: Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5425-7.
  5. a b c Idänkirsikorento (PDF) 9.6.2011. Ympäristöministeriö. Viitattu 4.2.2012.
  6. a b Idänkirsikorento Suomen sudenkorentoseura. Viitattu 4.2.2012.
  7. Paraisilta löytyi talvehtiva idänkirsikorento - TS Saaristo TS Saaristo. Viitattu 6.11.2017. [vanhentunut linkki]
  8. Talvehtiva idänkirsikorento löytyi Makrokuvahetki.kuvat.fi. Viitattu 6.11.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa