Idänhäränsilmä

perhoslaji

Idänhäränsilmä (Hyponephele lycaon) on täpläperhosten heimoon ja heinäperhosten alaheimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen. Laji esiintyy palearktisella alueella.

Idänhäränsilmä
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Vaarantunut [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo: Heinäperhoset Satyrinae
Tribus: Satyrini
Suku: Hyponephele
Laji: lycaon
Kaksiosainen nimi

Hyponephele lycaon
Rottemburg, 1775

Synonyymit
  • Maniola lycaon
Katso myös

  Idänhäränsilmä Commonsissa

Levinneisyys muokkaa

Idänhäränsilmä esiintyy Etelä-Euroopassa, Keski-Euroopassa lukuun ottamatta läntisimpiä osia, Baltiassa sekä idässä Venäjän kautta Kaukasukselle, Keski-Aasiaan, Kaukoitään ja Mantšuriaan sekä Vähän-Aasian kautta Libanoniin ulottuvilla vyöhykkeillä. Laji puuttuu Euroopassa muun muassa Ranskan keski- ja pohjoisosista, Britteinsaarilta ja Fennoskandiasta.

Suomessa idänhäränsilmä on erittäin vähälukuinen ja harvinainen harhailija. Suomessa on aikaisemmin ollut vakituinen kanta paikallisena maan eteläosissa. Kanta on ilmeisesti ollut laajimmillaan 1800-luvun lopulla ja 1800–1900-luvun vaihteessa. Vakituinen kanta katosi 1930-luvulla; viimeinen tiedetty esiintymä oli Hattulassa. Virolahdella havaittiin yksilöitä kolmena peräkkäisenä vuotena 1972–1974, joista osa on voinut kehittyä Suomessa. Suomea lähimmät vakituiset kannat esiintyvät Virossa ja Venäjällä Karjalankannaksella Terijoella.

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Idänhäränsilmän etusiiven pituus on 19–24 mm. Siipien yläpuolen pohjaväri on harmaanruskea. Koiraalla on etusiipien yläpuolella postdiskaalialassa kellertävää vivahdetta ja terätön musta kärkisilmätäplä usein ilman keltaista rengasta. Naaraalla on etusiiven yläpuolella oranssinkeltainen diskaaliala ja postdiskaalijuova. Juovassa on kaksi isoa mustaa ja terätöntä silmätäplää. Takasiiven yläpuolella ei ole silmätäpliä, koiraalla se on yksivärisen harmaanruskea ja naaraalla postdiskaaliala on vaaleampi.

Elinympäristö muokkaa

Idänhäränsilmän elinympäristöä ovat kuivat, hiekkaiset ja kivikkoiset maastot, esimerkiksi kuivat nummet ja lähes kasvittomat lentohiekka-alueet. Lajia tavataan alangoilta vuoristoihin noin 2 000 metrin korkeuteen saakka.

Lentoaika ja elintavat muokkaa

Lentoaika on kesä–elokuussa riippuen esiintymisalueesta. Laji talvehtii täysikasvuisena toukkana.

Ravintokasvi muokkaa

Toukan ravintokasveja ovat nurmikat (Poa), esimerkiksi niittynurmikka (Poa pratensis), nadat (Festuca), lehtolusteet (Brachypodium) ja höyhenheinät (Stipa).

Lähteet muokkaa

  1. Lauri Kaila, Marko Mutanen: Idänhäränsilmä – Hyponephele lycaon Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.

Aiheesta muualla muokkaa