Ibn al-Khatib
Ibn al-Khatib tai Muhammad ibn Abd Allah ibn Said ibn Ali ibn Ahmad al-Salmani (16. marraskuuta 1313 Loja, Granada – 1374 Fès, Marokko) oli runoilija, kirjailija, historioitsija, filosofi, lääkäri ja poliitikko Granadan emiraatista. Hänen muwaššah- mittaiset runonsa koristavat Alhambran palatsin seiniä ja niitä sävelletty lauluiksi.
Elämä muokkaa
Ibn al-Khatib palveli Yusuf I:n hovissa ja nimitettiin kuninkaallisen kanslian päälliköksi visiirin arvonimellä vuonna 1349, kun hänen edeltäjänsä oli kuollut ruttoon. Tehtävä jatkui Mohammed V:n palveluksessa tämän tullessa valtaan vuonna 1354. Kun Mohammed V syrjäytettiin 1362 Ibn al-Khatib vangittiin, mutta hänen vapautettiin ja hän sai seurata syrjäytettyä emiiriä maanpakoon Marokkoon. Vuonna 1362 Mohammed V palasi valtaan, jolloin Ibn al-Khatib sai takaisin visiirin arvonsa.[1]
Ibn al-Khatib jatkoi visiirinä vuoteen 1372, jolloin hän pakeni salaa Ceutaan Marokkoon hovijuonittelujen takia. Häntä syytettiin harhaopeista ja muista rikoksista valtiota vastaan. Muutaman vuoden kuluttua hänet vangittiin siellä ja palautettiin Granadaan, missä hänet kuristettiin salaa kuoliaaksi vankilasellissään 1374.[1]
Teoksia muokkaa
Ibn al-Khatibin teoksiin kuuluvat Granadan historiaa koskeva Al-Ihata fi akhbar Gharnata, runokokoelma Djaysh al-tawshih sekä ruttoepidemiaa koskeva Muqni'at as-sa'il 'an marad al-ha'il. Ruttoa koskevassa teoksessaan Ibn al-Khatib esitti teorian, että vitsaus eteni tartuntojen avulla. Teoria ennakoi myöhemmin oikeaksi osoittautuvaa selitystä. Silloisen uskomuksen mukaan ruton eteneminen tapahtui kuitenkin myrkyttyneen ilman eli miasman välityksellä. Miasmateoria sopi Galenoksen humoraalioppiin, joka säilyi valtateoriana 1600-luvulle asti sekä islamilaisessa että kristillisessä maailmassa.[1]
Lähteet muokkaa
- W. B. Ober, W.B. & Aloush, N.: The plague at Granada, 1348-1349: Ibn Al-Khatib and ideas of contagion. Bulletin of the New York Academy of Medicine, 1982, 58. vsk, nro 4, s. 418–424. Artikkelin verkkoversio.
