III/JR 37 (talvisota)
III/JR 37 eli Jalkaväkirykmentti 37:n kolmas pataljoona oli talvisodan numeroinniltaan ehkä erikoisin yksikkö. Alun perin III/JR 37 perustettiin Sortavalan pohjoispuolisten pitäjien reserviläisistä siten, että yksikkö oli keskitettynä tulevalle toiminta-alueelleen jo ns. suojajoukkovaiheessa ennen YH:n julistamista. Sittemmin pataljoona nimettiin uudelleen Er.P 112:ksi, joka myöhemmin jälleen vaihtui alkuperäiseksi pataljoonanumeroksi ja sen jälkeen palasi takaisin uuteen numerointiin.
Tämä artikkeli käsittelee varsinaisena III/JR 37:nä pidettävää yksikköä, joka perustettiin Mikkelissa YH:n julistamisen jälkeen korvaamaan JR 37:stä "puuttuvaa" pataljoonaa eli Ryhmä Talvelaan liitettyä Er.P 112:ta.
Varustaminen muokkaa
III/JR 37 pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaan.
Komentaja(t) muokkaa
kapteeni Aarre Karhama [1]
Yksiköt muokkaa
- Komentaja + Esikunta
- Esikuntakomppania
- Kolonna
- 7.K/JR 37
- 8.K/JR 37
- 9.K/JR 37
- 3.KKK/JR 37
Keskittäminen ja alistaminen muokkaa
JR 37:n muiden osien ja esikunnan saavuttua tulevalle toiminta-alueelleen (22.10.1939 mennessä) alistus päättyi ja III/JR 37 toimi täst'edes oman rykmenttinsä alaisuudessa sodan alkuvaiheisiin asti. Tämän jälkeen pataljoona oli tilapäisesti alistettuna useallekin eri tilapäisorganisaatiolle.
III/JR 37:n taisteluista talvisodassa muokkaa
IV Armeijakunnan viivytysvaihe 30.11.-11.12.1939 muokkaa
3.12.1939 iltapäivällä III/JR 37 sai tehtäväkseen edetä Uudestakylästä kohti Tulemajoki-linjaa, josta suomalaisjoukot olivat irtaantuneet virheellisen saarrostusmahdollisuudesta kertovan ilmoituksen vuoksi. Tavoitteena oli saada mainittu linja uudelleen suomalaisjoukkojen hallintaan. III/JR 37 sai tulikasteensa hyökätessään mainittuna päivänä Jaamalaisen kylän eteläpuolelle. Hyökkäys epäonnistui. Yleistilanteen johdosta IV Armeijakunnan esikunta päätti muiden alueella olevien joukkojen vetäytymisestä taemmalle Uuksunjoki-linjalle. Pataljoona jäi kuitenkin viivyttämään vihollisjoukkoja. [2]
4.12.1939 aamulla puna-armeijan 168.Divisioonan kärkijoukot saivat kosketuksen III/JR 37 joukkoihin Jaamalaisissa, jossa alkoi taistelu. Iltapäivällä vihollisjoukot aloittivat saarrostamiseen tähtäävään puolustusaseman kierron sen pohjoispuolitse. III/JR 37 irtautui asemastaan ja vetäytyi Uuksunjoki-linjan yli ilman kosketusta neuvostojoukkoihin. [2]
5.-8.12.1939 välisenä aikana taisteltiin Uuksujoki-linjasta. III/JR 37 oli alkuun reservinä, mutta osallistui myös taisteluihin. 8.12.1939 linjasta oli kuitenkin luovuttava. [3]
9.-11.1.1939 välisenä aikana III/JR 37 vetäytyi ajoittain viivytystaisteluita käyden Lemetin ja Ruhtinaanmäen kautta Syskyjärvelle IV Armeijakunnan uudelle puolustuslinjalle. [4]
11.12.1939 III/JR 37 oli Syskyjärven-lohkolla sen reservinä. [5]
Taistelut 12.12.1939 - 5.1.1940 muokkaa
12.12.1939 III/JR 37 kuului Ryhmä Oinakseen. Mainittuna päivänä puna-armeijan joukot olivat edenneet IV Armeijakunnan puolustuslinjalle myös Syskyjärven alueella. Alueella käytiin ankaria taisteluita, joihin myös reservinä ollut III/JR 37 joutui osallistumaan tehden vastahyökkäyksen Sulkulammen alueella asemiin tunkeutuneiden vihollisjoukkojen lyömiseksi. [5]
13.12.1939 Ryhmä Oinaan puolustustaistelut jatkuivat. [6]
14.12.1939 Ryhmä Oinas hyökkäsi kohti etelässä olevaa Ruhtinaanmäkeä tukeakseen idästä tehtyä varsinaista iskua. Hyökkäys ei tuottanut tulosta. III/JR 37 osallistui mainittuun hyökkykseen. Hyökkäyksen kuivuttua kokoon III/JR 37 jäi rintamavastuuseen Syskyjärven länsipuolelle.
16.-19.12.1939 III/JR 37 oli rintamassa muiden pataljoonien hyökkäillessä kohti Ruhtinaanmäkeä idästä ja pohjoisesta. [7]
22.12.1939 III/JR 37 (pl. yksi komppania) irrotettiin lepoon. 7./JR 37 jäi II/JR 38:lle alistettuna rintamaan.
Vaikka Syskyjärven alueella tehdyt vastahyökkäykset eivät johtaneetkaan alueella olevan vihollisen JR 208:n lyömiseen oli niillä kuitenkin se seuraus, että myös neuvostojoukkojen suurimmat hyökkäyshalut alkoivat taittua ja ne alkoivatkin kaivautua puolustusasemiin.
Joulun seutu oli alueella sangen rauhallinen.
26.12.1939 antoi IV Armeijakunnan esikunta määräyksen valmistautua erillisellä käskyllä aloitettavaan hyökkäykseen Syskyjärven länsipuolitse kohti Mitroa.
27.-28.12.1939 käytettiin valmistautumiseen. Näinä päivinä IV Armeijakunnan joukot (lähinnä JR 36 yritti idempänä katkaista vihollisen 18.Divisioonan huoltotien.
29.12.1939 aamulla hyökkäsi III/JR 37 käskyn mukaisesti Jänismäestä kohti Ruhtinaanmäkeä. Edettävää matkaa olisi ollut vajaa kilometri, mutta neuvostojoukkojen ankaran vastarinnan vuoksi hyökkäys tyrehtyi lähes alkuunsa (joukot etenivät vain noin 300 metriä). Naapuriyksiköiden alueella saavutettiin myös vähäistä menestystä.
30.12.1939 III/JR 37 sai lähinnä sitomistehtävän vastahyökkäyksen painopisteen ollessa muualla. Muuallakaan ei saavutettu mainittavaa menestystä lähinnä vähäisen valmistautumisajan ja osin siitäkin johtuneen väsymyksen vuoksi. IV Armeijakunnan esikunta määräsi hyökkäyksen keskeytettäväksi.
31.12.1939 II/JR 37 hyökkäsi yhdessä 7./JR 37:n kanssa Syskyänjoen itäpuolitse etelää kohti ilman menestystä.
1.1.1940 Osasto Patojärvi (7./JR 37 ja 4./JR 38) hyökkäsi Ruhtinaanmäen länsipuolelta ja pääsikin etenemään R:mäki - Juttuselkä tielle. Muu osa pataljoonasta edelleen rintamavastuussa Ruhtimaanmäen pohjoispuolella.
2.1.1940 Ryhmä Oinas sai iltayöstä käskyn sitoa alueellaan olevat vihollisjoukot aktiivisela toiminnallaan. Samanaikaisesti yritettiin jälleen pohjoisesta hyökäten ja idästä kiertäen vallata R:mäen tienhaaraa. Eri suunnista edenneet joukot pääsivätkin kosketukseen toistensa kanssa ja näin vihollisjoukot olivat käytännössä saarroksissa.
3.1.1940 mennessä III/JR 37 oli päässyt etenemään vielä parisen sataa metriä aivan Ruhtinaanmäen kyläaukean laitaan.
4.-6.1.1940 IV Armeijakunnan joukot käyttivät uuteen vastahyökkäykseen valmistautumiseen ja joukkojen uudelleenryhmittämiseen. III/JR 37 alistettiin Tst.Os Mehiläiselle, jonka reserviksi pataljoona siirtyi.
IV Armeijakunnan vastahyökkäys 6.-17.1.1940 muokkaa
6.1.1940 aloitetun IV Armeijakunnan vastahyökkäyksen alkaessa III/JR 37 kuului Tst.Os. Mehiläiseen, jonka reservinä se oli.
Rauha 13. maaliskuuta 1940 muokkaa
Suomen ja Neuvostoliiton välisen talvisodan taistelut taukosivat 12. maaliskuuta tehdyn Moskovan rauhan perusteella seuraavana päivänä 13. maaliskuuta klo 11. [8]
Pataljoona vetäytyi koko muun IV Armeijakunnan mukana uudelle valtakunnanrajalle tehdyn rauhansopimuksen mukaisesti 15. maaliskuuta klo 10 ja 25. maaliskuuta klo 20 välisenä aikana. Rauhansopimuksessa vetäytymismatkaksi oli määritelty vähintään 7 kilometriä vuorokaudessa. [9]
Joukkojen kotiuttamista ei aloitettu vielä tämänkään jälkeen vaan asteittain siten, että ensin lomautettiin mm. maatalousväestöä lähestyvien kevättöiden vuoksi. Aluksi ei myöskään puhuttu kotiuttamisesta vaan lomauttamisesta, jotta miesten nopea uudelleen kutsuminen palvelukseen olisi ollut mahdollista. Lomauttamiset alkoivat vanhimmista ikäluokista 15. huhtikuuta ja päättyivät pääosin kesäkuun puoleenväliin mennessä. [10]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Sotatieteen laitos: Talvisodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-17565-X.
- Raunio Ari etc. W+G 2005: Itsenäisyyden puolustajat: Sodan taisteluja: talvisota / ISBN 951-593-911-9
- Etelä-Suomen Kustannus OY 1975: 2.Divisioonan historiikki / ISBN 951-9064-08-7
Viitteet muokkaa
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.349
- ↑ a b Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.29
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.30
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.50
- ↑ a b Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.54
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 ss. 54-55
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.57
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 s.30
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 s.33
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 ss.392-393