IBM 5100
IBM Portable Computer Model 5100 oli IBM:n 9. syyskuuta 1975[1][2] julkistama minitietokone[3], joka oli IBM:n ensimmäinen tuotantoon asti päätynyt henkilökohtainen tietokone[4] ja sen ensimmäinen kannettava tietokone.[5] IBM 5100:aa saattoi luonnehtia henkilökohtaiseksi pöytätietokoneeksi kun 1960-luvulla vastaava tietokone olisi ollut kahden työpöydän kokoinen ja painanut puoli tonnia.[2] Tietokoneessa oli samassa hieman tavallista kirjoituskonetta suuremmassa kotelossa näyttö, magneettinauha-asema ja näppäimistö. Erityisesti koneessa käytetty APL-kieli mahdollisti matriisilaskennan käytön.
| IBM 5100 | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
| Valmistaja | IBM | ||||||
| Julkaistu | 1975 | ||||||
| Valmistus lopetettu | 1982 | ||||||
| Paino | 25 kg | ||||||
|
|||||||
Tietokone oli suunnattu ongelman ratkaisijoille johtaen korkeaan hintaan.[1] Tietokone oli suunnattu insinööreille, analyytikoille, tilastotieteilijöille ja muille ongelmaratkaisijoille eikä yrityskäyttöön.[4] Tietokoneen hinta oli 8 975 – 19 975 dollaria muistimäärästä (16, 32, 48 tai 64 kilotavua) riippuen ja ohjelmointikielestä riippuen (APL, BASIC tai molemmat).[5][1]
APL-ohjelmointikielestä oli käytössä lähes sama APLSV versio kuin IBM S/370-sarjan suurkoneissa ja BASIC-tulkki oli sama kuin IBM System/3-minitietokoneissa käytetty. Mikrokoodilla totetutettu IBM S/370 ja System/3 emulointi mahdollisti näiden molempien ohjelmointikielien käytön IBM 5100:ssa. Kieliä ei käännetty suoraan laitteen omalle konekielelle, vaan APL käännettiin System/360 käskykannalle ja BASIC System/3:n käskykannalle.[4]
QIC-nauha-aseman tallennuskapasiteetti oli 200 kilotavua eikä se ollut yhteensopiva muiden tietokonejärjestelmien kanssa.[6]
Kolme vuotta julkaisun jälkeen 5100:lle julkaistiin seuraajamalli IBM 5110 helmikuussa 1978.[3][7] 5110:sta oli kaksi versiota: Model 1 ja Model 2.[6][8] 5110:ssa oli joko nauha-asema tai levykeasema (IBM 5114) ja sitä tarjottiin laajemmin teollisuuteen ja yrityksille kuin ongelmanratkaisijoille suunnattua 5100:aa.[8]
IBM 5100:n ja 5110:n myynti päättyi maaliskuussa 1982.[9][8] Samaan mallisarjaan julkaistiin myös IBM 5120.[10]
Samassa mallisarjassa vuonna 1981 esitelty IBM 5150 tunnetaan paremmin IBM PC:n nimellä, mutta IBM 5100:aa ei käytetty pohjana sen kehittämisessä: IBM PC perustui IBM Datamasterin ratkaisuihin ja käytti mikroprosessoria.[11][12][13]
Suoritin muokkaa
Tietokoneen suoritin ei ollut mikroprosessori vaan se koostui 15:stä mikropiiristä.[4][3] Tietokone toimii 16-bittisenä, mutta ALU on vain 8-bittinen.[6] Mikrokoodi on "Control ROS" (Read-Only Storage) -nimellä tunnetussa ROM-muistissa.[6] Suorittimessa on neljä keskeytystasoa.[6]
Suoritin tunnettiin nimellä PALM (Put All Logic in Microcode).[14] Aiemmassa SCAMP-prototyypissä ei ollut aikaa kehittää APL-kielen tulkkia ja siksi käytettiin mikrokoodia emuloimaan IBM 1130:aa.[15] SCAMP kehitettiin tiukalla aikataululla ja sen arkkitehtuuri oli hyvin tavanomainen.[15] Järjestelmä piti rakentaa mahdollisimman pitkälle olemassa olevista laitteistosta ja ohjelmistosta.[15]
IBM kutsui PALM:ia mikroprosessoriksi Maurice Wilkesin merkityksessä tarkoittamaan tietokonetta, joka käytti mikro-ohjelmointia, eikä nykyisessä merkityksessä laitteena, joka suorittaa tietokoneen kaikki keskeiset logiikkatoiminnot (MPU).[15][16]
Teknisiä ominaisuuksia muokkaa
- Paino 25 kiloa, koneen hinta mallista riippuen 8 975 – 19 975 dollaria
- Muisti: 16, 32, 48 tai 64 kilotavua[1]
- Suoritin: IBM:n oma, kellotaajuus 1.9 Mhz[3]
- Massamuisti: sisäinen magneettinauha-asema, 200 kilotavun DC300 QIC[6] (1/4 tuuman nauhan pituus oli 300 jalkaa[9])
- Näyttö: 5 tuuman samaan koteloon integroitu yksivärinen tekstinäyttö (1024 merkkiä 64 x 16 muodossa[1])
- Liitännät: kaksi sarjaporttia ja IEEE-488[6], BNC-liitin ulkoiselle monitorille
- Koneeseen oli saatavilla magneettinauhoilla kolme ongelmanratkaisukirjastoa (Problem Solving Libraries) jotka sisälsivät yli 100 valmista interaktiivista ohjelmaa matemaattisiin, tilastollisiin ja finanssilaskentatehtäviin.
Oheislaitteet muokkaa
Tietokoneelle julkaistiin IBM 5103 tulostin sekä IBM 5106 ulkoinen nauha-asema.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Welcome, IBM, to personal computing. Byte, Joulukuu 1975, nro 4, s. 90. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c IBM 5100 Portable Computer 03.ibm.com. Viitattu 9.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e IBM Portable PC oldcomputers.net. Viitattu 11.5.2019.
- ↑ a b c d IBM 5100 history-computer.com. Arkistoitu . Viitattu 11.5.2019. (englanniksi)
- ↑ a b I.B.M. Corp. Introduces A 50‐Pound Computer nytimes.com. 10.9.1975. Viitattu 31.8.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g IBM 5110 computermuseum.informatik.uni-stuttgart.de. Viitattu 9.11.2021. (englanniksi)
- ↑ IBM Portable PC oldcomputers.net. Viitattu 1.9.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c IBM 5110 ibm.com. Viitattu 9.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b IBM 5100 ibm.com. Viitattu 9.11.2021. (englanniksi)
- ↑ IBM 5120 oldcomputers.net. Viitattu 1.9.2021. (englanniksi)
- ↑ IBM Personal Computer (PC) oldcomputers.net. Viitattu 1.9.2021. (englanniksi)
- ↑ IBM System/23 Datamaster oldcomputers.net. Viitattu 1.9.2021. (englanniksi)
- ↑ David J. Bradley: The Creation of The IBM PC. Byte, syyskuu 1990, 15. vsk, nro 9, s. 414 – 420. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Jimmy Maher: The complete history of the IBM PC, part one: The deal of the century arstechnica.com. 30.6.2017. Viitattu 9.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Paul J. Friedel: SCAMP: The Missing Link In The PC's Past?. PC Magazine, marraskuu 1983, 2. vsk, nro 6, s. 192–196. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ David Laws: Who Invented the Microprocessor? computerhistory.org. 20.9.2018. Viitattu 25.10.2021. (englanniksi)
