Hyökkäys erämaassa
Hyökkäys erämaassa (Stagecoach) on John Fordin ohjaama yhdysvaltalainen lännenelokuva vuodelta 1939. Sitä pidetään yhtenä merkittävimmistä lännenelokuvista, sillä sen ansiosta lännenelokuvan arvostus nousi. Sillä oli myös merkittävä vaikutus John Waynen uralle. Elokuvassa joukko toisilleen tuntemattomia henkilöitä eri yhteiskuntaluokista matkaa postivaunuilla erämaan halki ja joutuu apassien hyökkäyksen kohteeksi. Elokuva perustuu Ernest Haycoxin novelliin ”Stage to Lordsburg”.
| Hyökkäys erämaassa | |
|---|---|
| Stagecoach | |
.jpg) |
|
| Ohjaaja | John Ford |
| Käsikirjoittaja | Dudley Nichols |
| Perustuu | Ernest Haycoxin novelliin "Stage to Lordsburg" |
| Tuottaja | Walter Wanger |
| Säveltäjä | Gerard Carbonara |
| Kuvaaja | Bert Glennon |
| Leikkaaja |
Otho Lovering Dorothy Spencer |
| Tuotantosuunnittelija | Alexander Toluboff |
| Pukusuunnittelija | Walter Plunkett |
| Pääosat |
Claire Trevor John Wayne |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
United Artists Walter Wanger Productions |
| Levittäjä |
United Artists Netflix |
| Ensi-ilta |
Yhdysvallat: 15. helmikuuta 1939 Suomi: 23. marraskuuta 1951 |
| Kesto | 96 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Näyttelijät muokkaa
| Claire Trevor | … | Dallas |
| John Wayne | … | Ringo Kid |
| Andy Devine | … | Buck |
| John Carradine | … | Hatfield |
| Thomas Mitchell | … | Doc Boone |
| Louise Platt | … | Lucy Mallory |
| George Bancroft | … | Curly Wilcox |
| Donald Meek | … | Samuel Peacock |
| Berton Churchill | … | Henry Gatewood |
| Tim Holt | … | luutnantti Blanchard |
| Tom Tyler | … | Luke Plummer |
Tuotanto muokkaa
Esituotanto muokkaa
Ernest Haycoxin novelli "Stage to Lordsburg" oli ilmestynyt vuonna 1937, ja John Ford kiinnostui siitä. Ford ja käsikirjoittaja Dudley Nichols muokkasivat sen 1937 elokuvakäsikirjoitukseksi, joka poikkesi aikaisemmista lännenelokuvista. Siihen mennessä lännenelokuvat olivat olleet pääasiassa stereotypioita täynnä olevia B-elokuvia. Nicholsin käsikirjoituksessa henkilöt olivat monitahoisia ja aitoja. Raoul Walsh oli yrittänyt nostaa lännenelokuvan arvostusta Suurella lännen tiellä 1930, mutta elokuvan kaupallinen epäonnistuminen esti sen.[1]
Vaikka Hollywood-studiot satunnaisesti tekivätkin A-luokan westernejä, mikään niistä ei ollut kiinnostunut Fordin käsikirjoituksesta. Lopulta itsenäinen tuottaja Walter Wanger kiinnostui elokuvasta ja sai taivuteltua United Artists -studion rahoittamaan sen, mutta vain jos sen budjetti olisi 392 000 dollaria, sillä muiden studioiden tavoin se ei ollut halukas rahoittamaan suuren budjetin lännenelokuvaa.[1]
Roolijako muokkaa
Tiukka budjetti rajoitti myös näyttelijävalintoja. Ford olisi halunnut Ringo Kidin rooliin Gary Cooperin, mutta käytettävissä olevan budjetin takia se oli mahdotonta. Fordin toinen valinta oli John Wayne, joka tuolloin oli jo suosittu lännenelokuvien näyttelijä mutta ei vielä tähti ja siksi halpa. Tuottaja Wanger ei ollut kuitenkaan innostunut Waynesta, vaan halusi rooliin Bruce Cabotin, jonka nimi oli erittäin tunnettu King Kongin takia ja joka myös oli halpa. Cabotin koekuvaus epäonnistui ja Wayne sai roolin – tosin myös koekuvauksen jälkeen, joka sujui sen verran hyvin, että Wanger luotti Fordin kykyyn saada Waynesta irti kunnollinen roolisuoritus.[2]
Kuvaukset muokkaa
Hyökkäys erämaassa -elokuvan kuvaukset alkoivat lokakuussa 1938 Monument Valleyssä. Monumet Valleyä ei ollut aiemmin käytetty kuvauspaikkana ja Ford joutuikin pyytämään kuvauslupaa navajoilta, joiden reservaattiin se kuului. Navajot olivat myös mukana elokuvanteossa, joskin itse elokuvassa intiaanit on esitetty tuon ajan lännenelokuvien stereotypioiden mukaisesti vaarana valkoiselle miehelle.[3]
Vähän ennen joulua 1938 kuvaukset jatkuivat Kalifornian Victorvillessä, jossa kuvattiin muun muassa kuuluisa intiaanihyökkäyskohtaus. Kohtauksen kuvaus vaati tasaista maata, jollaista Monument Valleystä ei löytynyt ja siksi kohtaus kuvattiin Victorvillessä kuivuneen järven pohjalla. Kohtauksen kuvausten aikana tuottaja Wanger oli järkyttynyt siitä, että Wayne ei käyttänyt sijaisnäyttelijää vaan teki stuntit itse. Elokuvan stunteista vastannut Yakima Canutt sai tuottajan kuitenkin rauhoittumaan, sillä B-elokuvissa Wayne oli usein joutunut tekemään stuntit itse ja tiesi, mitä hän pystyi tekemään.[3] Kuvaukset keskeytettiin jouluksi 1938 ja ne jatkuivat sen jälkeen Kernejoella, jossa kuvattiin postivaunujen joenylityskohtaus. Canuttin ehdotuksesta kohtauksessa käytettiin vaijeria vetämään postivaunut joen yli. Valmiissa elokuvassa se näyttää siltä, kuin hevoset todella vetäisivät postivaunut joen ylitse.[4]
Ulkokuvausten jälkeen kuvauksia jatkettiin Republic Studion villin lännen katu -lavasteissa ja Samuel Goldwyn Studion ääninäyttämöllä. Lähes kaikki vuoropuhelua sisältävät kohtaukset kuvattiin studiossa.[5]
Vastaanotto muokkaa
Arvostelut muokkaa
Hyökkäys erämaassa sai ensi-iltansa New Yorkissa 2. maaliskuuta 1939. Arvostelut olivat myönteisiä ja varsinkin John Fordia ylistettiin. New York Timesin kriitikko kiitti Fordin vanhan koulukunnan tyylistä ohjausta. Näyttelijät saivat kiitosta mutta vain näyttelijäryhmänä – suurimmat kehut sai ohjaaja. Samoilla linjoilla olivat myös Life ja Variety.[6]
Elokuvan tuotosta ei ole käytettävissä luotettavia arvioita.[6]
Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Hyökkäys erämaassa oli mukana heistä kolmentoista listalla.[7]
Hyökkäys erämaassa valittiin vuonna 1995 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[8] American Film Institute listasi sen sijalle 63 sadan parhaan amerikkalaiselokuvan luettelossaan vuonna 1998.[9]
Palkinnot muokkaa
Thomas Mitchell sai parhaan miessivuosan Oscar-palkinnon. Elokuva valittiin ehdokkaaksi viidessä muussakin sarjassa. Mitchellillä oli miessivuosa myös Tuulen viemää elokuvassa, joka sai saman vuoden Oscar-gaalassa useita palkintoja, tosin Mitchelliä ei siitä valittu edes ehdokkaaksi.[6]
- Parhaan miessivuosan Oscar-palkinto (Thomas Mitchell)
- Parhaan musiikin Oscar-palkinto (Richard Hageman, W. Franke Harling, John Leipold, Leo Shuken)
- New York Film Critics Circle Award parhaalle ohjaajalle (John Ford)
Ehdokkuudet muokkaa
Vaikutus muokkaa
Ennen Hyökkäys erämaassa -elokuvaa lännenelokuva oli ollut pääasiassa pienen budjetin liukuhihnatuotantoa, joka oli hyvin stereotyyppistä (hyvillä miehillä oli valkoinen hattu ja pahoilla musta). Jotkut ohjaajat olivat yrittäneet nostaa lännenelokuvan arvostusta (kuten esimerkiksi Raoul Walshin Suuri lännen tie 1930), mutta eivät olleet siinä onnistuneet. Lännenelokuvat olivat pienten studioiden kuten Republic Picturesin alaa. Suuret Hollywod-studiot tekivät vain harvoin suuren budjetin lännenelokuvia.[1] B-elokuvien tuotantotahtia kuvastaa hyvin se, että ennen Hyökkäys erämaassa -elokuvan ensi-iltaa Wayne ehti tehdä neljä lännenelokuvaa Republicille.[10]
Hyökkäys erämaassa muutti tilannetta ratkaisevasti. Sen menestyksen ansiosta siitä tuli tavallaan malli "klassiselle" lännenelokuvalle.[11] Samalla Monument Valleystä tuli myös erottamaton osa lännenelokuvan kuvastoa.[12] John Ford kuvasi siellä myös elokuvat Aavikon laki (1946), Apassilinnake (1948), Keltainen nauha (1949), Etsijät (1956), Musta kersantti (1960) ja Cheyenne (1964).
John Waynen uralle Hyökkäys erämaassa oli merkittävä elokuva. Vastoin yleistä luuloa[11] elokuva ei tehnyt Waynestä tähteä yhdessä yössä. Wayne oli edelleen suosittu westernnäyttelijä, mutta vuonna 1939 hänen sijoituksen Motion Picture Heraldin listalla oli huonompi kuin 1936 – mutta hän oli silti edelleen kymmenen tuottoisimman westernnäyttelijän listalla. Tuolloisten katselijakyselyiden mukaan Waynen B-westernit olivat huomattavasti suositumpia kuin Hyökkäys erämaassa. Joka tapauksessa Ringo Kidin roolilla oli erittäin suuri merkitys John Waynen matkalla kohti tähti-imagoa.[13]
Orson Welles oli myös hyvin vaikuttunut Hyökkäys erämaassa -elokuvasta. Hänen kerrotaan katsoneen elokuvan yli 40 kertaa ennen kuin hän teki Citizen Kanen.[14] Wellesin kerrotaan myös sanoneen, että Citizen Kanessa hän oli "saanut vaikutteita sellaisilta suurilta elokuvantekijöiltä kuin John Ford, John Ford ja John Ford".[12]
Lähteet muokkaa
- Munn, Michael: John Wayne. The Man Behind the Myth. London: Robson Books, 2004. ISBN 1-86105-7229. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Munn 2004, s. 56
- ↑ Munn 2004, s. 56–57
- ↑ a b Munn 2004, s. 59
- ↑ Munn 2004, s. 61–62
- ↑ Munn 2004, s. 62
- ↑ a b c Munn 2004, s. 65–66
- ↑ Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
- ↑ Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 13.7.2016.
- ↑ 100 Years, 100 Movies, American Film Institute. Viitattu 14.7.2016.
- ↑ Munn 2004, s. 65
- ↑ a b Deming, Mark: Stagecoach – Overview Rovi. Viitattu 7.7.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Zentner, Joe: Monument Valley. Filmmaking and Myth desertusa.com. 2011. Viitattu 7.7.2011. (englanniksi)
- ↑ Munn 2004, s. 65–68
- ↑ Bozzola, Lucia: Stagecoach – Review Rovi. Viitattu 7.7.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Haycoxin novelli Stage to Lordsburg (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)