Hulluhovi
Hulluhovi[1] (ven. Дружносе́лье, Družnoselje) on taajama Leningradin alueen Hatsinan piirin Siiverskan kaupunkikunnassa Venäjällä. Se sijaitsee peltoaukean keskellä 4,5 kilometriä Siiverskan asemalta etelään. Taajamassa on 1 300 asukasta (vuonna 2012)[2].
| Hulluhovi Дружноселье, Družnoselje |
|
|---|---|
 Hulluhovin kirkko. |
|
  Hulluhovi |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Subjekti | Leningradin alue |
| Piiri | Hatsina |
| Kaupunkikunta | Siiverska |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | taajama |
| Väkiluku (2012) | 1 300 |
Hulluhovin kartano kuului 1800-luvun alusta lähtien vuoden 1812 sankarille Peter Wittgensteinille ja hänen perillisilleen, jotka perustivat sinne Venäjän isänmaalliselle sodalle omistetun museon. Vuonna 1917 kartanon maat kansallistettiin ja luovutettiin maatalouskommuunille, josta myöhemmin muodostui Lamppulan sovhoosi. Ennen toista maailmansotaa kartanorakennuksessa oli lepokoti. Sodan aikana Hulluhovissa sijaitsi saksalaisen armeijakunnan päämaja. Nykyään siellä toimivat Leningradin alueen psykiatrinen ja tuberkuloosisairaala sekä metsänhoitoalueen konttori.[2]
Taajama koostuu puutarhapalstojen ympäröimistä huviloista ja omakotitaloista sekä kunnallisista asuintaloista. Kartanosta on säilynyt puistoalue, arkkitehti Aleksandr Brjullovin vuonna 1832 rakentama katolinen hautakirkko sekä joukko talousrakennuksia.[2] Koprinan luterilainen seurakunta käytti kirkkoa 1920–1930-luvuilla,[3] nykyään se kuuluu Pyhän Katariinan kirkon katoliselle seurakunnalle. Taajaman pohjoislaidalla on saksalaisten teloittamien neuvostosotilaiden veljeshauta muistomerkkeineen.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 51. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
- ↑ a b c d Projekt Generalnogo plana Siverskogo gorodskogo poselenija Gattšinskogo munitsipalnogo raiona Leningradskoi oblasti. Tom 2: Materialy po obosnovaniju 2012. Lengraždanprojekt. Viitattu 7.10.2012. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Luther, Geork: Herdaminne för Ingermanland II: De finska och svenska församlingarna och deras prästerskap 1704–1940, s. 163. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2000. ISBN 951-583-052-4.