Hukuttaminen
Hukuttaminen on teloitusmenetelmä, jossa uhri hukutetaan väkisin.
Antiikki muokkaa
Vanhassa Kiinassa hukuttamista käytettiin yleisesti teloituksiin. Usein teloitus suoritettiin sitomalla teloitettava isoon kiveen ja pudottamalla hänet sitten veneestä tai laiturilta veteen. Hukuttamista käytettiin myös korkea-arvoisten kuolemaantuomittujen teloittamiseen. Pohjoisen Wei-dynastian leskikeisarinna Hu ja hänen lyhytaikainen seuraajansa Yuan Zhao hukutettiin vallan kaapanneen kenraalin käskystä Keltaiseenjokeen.[1]
Ajanlaskun alun Saksassa hukuttaminen oli varattu rangaistukseksi pahamaineisimmille rikollisille, jotka teloitettiin yleensä upottamalla heidät soihin ja rämeikköihin.[2]
Keskiaika ja renessanssi muokkaa
Keskiajan ja renessanssin Englannissa ja Skotlannissa hukuttaminen oli hirsipuun ohella yksi käytetyimmistä teloitustavoista. Kuolemaantuomittuja muun muassa kahlittiin laitureiden alaosiin tai rantakallioiden luoliin, jolloin nousuvesi hukutti heidät. Toisinaan vankeja suljettiin häkkeihin, jotka laskettiin veden alle. Rangaistavia hukutettiin myös varta vasten kaivettuihin ojiin tai kaivoihin. Hukuttaminen saatettiin kokea jopa tavallista armeliaammaksi keinoksi ja sitä käytettiin usein naisten teloittamiseen. Vuonna 1556 erään pyhäinhäväistyksestä ja varkaudesta tuomitun rangaistus muutettiin hukuttamiseksi Skotlannin kuningattaren armosta juuri armeliaisuuteen vedoten.[2][3] Keskiajalla lain mukaan erityinen rangaistus isänsä murhanneelle oli ommella hänet säkkiin ja pudottaa mereen. [2]
Englannin merimahdin aikaisessa laivastossa rangaistiin vakavasta niskoittelusta syytettyjä vetämällä nämä laivan kölin ali keulasta perään, jolloin rangaistavat saattoivat myös hukkua.[4]
1700-luku muokkaa
Vuonna 1730 Hollannissa homoseksuaalit joutuivat väkivaltaisen ja julman valtiollisen vainon kohteeksi. Homoseksuaalisuus julistettiin laittomaksi ja sitä harjoittaneet tuli saattaa virkamiesten tuomittaviksi. Satoja tuomittuja teloitettiin useilla eri tavoilla, kuten roviolla polttamalla, kuristamalla ja hirttämällä, sekä heitä myös hukutettiin tynnyreihin suljettuina. Muilla tavoin teloitettujen ruumiit joko poltettiin tai pudotettiin laivasta laidan yli mereen.[5]
Yksi erikoisimmista hukuttamisista tapahtui Saksissa 1734, kun lapsenmurhaan syyllistynyt nainen ommeltiin koiran, kissan ja käärmeen kanssa säkkiin, joka sitten pudotettiin veteen.[2]
Ranskan vallankumousta seuranneena terrorin aikana Nantesissa suoritettiin Jean-Baptiste Carrierin käskystä lukuisia joukkoteloituksia, joissa vallankumouksen vastustajiksi ja kuninkaanvallan kannattajiksi epäiltyjä hukutettiin Loireen. Hukuttamisissa surmattiin jopa yli 4 000 ihmistä, joista moni oli katolilaisia pappeja ja nunnia sekä viattomia perheitä naisineen ja lapsineen. Carrier itse kutsui tätä joukkomurhaa "Kansakunnan kylpyammeeksi".[6]
1700-luvun loppua kohti useissa Euroopan valtioissa alettiin luopua hukuttamisesta virallisena teloittamiskeinona.[2]
1900-luku muokkaa
1900-luvulle tultaessa hukuttamisesta teloituskeinona oli luovuttu Euroopassa, mutta sitä saatettiin yhä käyttää muualla maailmassa.[2]
Stalinin on sanottu käyttäneen hukuttamista joukkoteloituksen keinona. Kesällä 1918 Venäjän sisällissodan aikana hän oli vanginnut kymmeniä keisarillisen armeijan upseereja, joita hän säilytti proomussa Volgajoella. Hän aikoi upottaa proomun vankeineen, mutta Moskovassa ollut puoluejohto sai hänen aikeestaan vihiä ja esti hankkeen viime minuuteilla.[7] Vuonna 1978 sanomalehti The Daily Telegraph julkaisi "pullopostista löydetyn kirjeen", jonka esittämän mukaan hukuttamista olisi käytetty Katynin joukkomurhassa puolalaisupseerien teloittamiseen. Kirjeen allekirjoittaneen Puolan armeijan luutnantin mukaan hänet ja noin 2 000 muuta puolalaisvankia olisi hinattu proomussa Arkangelin satamasta avomerelle, jossa miehistö olisi poistunut aluksesta ja jättänyt sen harjoitusmaaliksi Punalaivaston tykkitulelle. Kirjeessä esitetään sen olevan kirjoitettu viimeisillä hetkillä laivan ollessa jo uppoamassa.[8]
Yhdysvalloissa toimineen mafian ja gangstereiden esitetään fiktiossa teloittaneen joskus niskuroivia jäseniään ja vihamiehiään hukuttamalla heidät "sementtikengissä" eli jalat valettuina betoniin. Yksi todellisista tapauksista on Abraham "Bo" Weinberg, rikollispomo Dutch Schultzin organisaation jäsen, joka hukutettiin New Yorkin East Riveriin 1935.[9]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Ray, Haraprasad: Chinese Sources of South Asian History in Translation: The Buddhist trilogy, s. 27. Asiatic Society, 2009. & Xiong, Victor Cunrui: Historical Dictionary of Medieval China, s. 221. Rowman & Littlefield, 2009. ISBN 0810860538.
- ↑ a b c d e f [Evelyn Observer (20.9.1901): Execution by Drowning, A Mild Form of Death] Viitattu 12.3.2014
- ↑ The Reformation: Execution Viitattu 12.3.2014
- ↑ J. D. Jerrold Kelley: The Ship's Company and Other Sea People. Read Books, 2008. ISBN 144377619X.
- ↑ Rictor Norton:The Dutch Purge of Homosexuals 1730 Viitattu 12.3.2014
- ↑ Stanley Loomis: Paris in the Terror, s. 289. J.B. Lippincott Co., 1964. ISBN.
- ↑ Robert Service: Stalin, s. 337. Pan Macmillan, 2006. ISBN 0330476378.
- ↑ Katynproject: The Soviet Union Drowns 2,000 Polish Officers at Sea Viitattu 12.3.2014
- ↑ Shane White: Playing the Numbers, s. 236–238. Harvard University Press, 2010. ISBN 0674051076.