Hors d’œuvre

ranskalainen alkupala

Ranskankielisellä käsitteellä hors d'œuvre ([ɔʁˈdœvʁ] Fr-hors d oeuvre-fr-Paris.ogg kuuntele ääntämys (ohje): "työn ulkopuolella") tarkoitetaan ranskalaisessa keittiössä yleensä kylmänä tarjoiltavaa alkupalaa tai pikkupurtavaa. Ranskassa ilmaisua käytetään myös laajemmin merkityksessä lisä tai ylimääräinen.[1] Ilmaisu on taipumaton. Erikoismerkin œ puuttuessa ilmaisu voidaan kirjoittaa myös hors d'oeuvre.

Alkupalana tarjottava Crudités variés tarkoittaa yksinkertaisesti raakavihanneksista koottua salaattiannosta.

Suomessa ilmaisulla hors d'œuvre voidaan tarkoittaa voileipätarjotinta, mutta myös kokonaista voileipäpöytää.[2] Suomalaisessa keittiöperinteessä merkitys voidaan rajoittaa myös ennen ateriaa tarjottaviin kylmiin tai lämpimiin pikkuruokiin.[3]

Ranskalaisen perinteen mukaisesti aterian yhteydessä tarjottavan hors d'œuvren tarkoituksena on saada ruokahalu kasvamaan tai sillata varsinaisen aterian tai pääruuan odotteluun kuluvaa aikaa.[1] Tässä tarkoituksessa voidaan tarjota esimerkiksi pieni annos salaattia, kalaa, leikkeleitä, kinkkua tai juustoa sekä näiden yhdistelmiä. Tässä tarkoituksessa hors d'œuvre tarkoittaa samaa kuin entrée, suomeksi alkupala. Muissa kielissä tällaisia tarjottavia kutsutaan esimerkiksi nimillä antipasto, meze tai zakuski.

Pienikokoinen sormin syötäväksi tarkoitettu hors d'œuvre -annos.

Erilaisia hors d'œuvre -annoksia voidaan tarjota myös aterian ulkopuolella tai sen sijaan tilaisuuksissa, jotka sijoittuvat varsinaisten aterioiden väliin. Tällaisia ovat esimerkiksi cocktailtilaisuudet, juhlavastaanotot tai julkistamistilaisuudet. Tarjottavat annokset ovat tällöin lähinnä suupalan kokoisia, ja ne valmistetaan syötäväksi ilman aterimia. Esimerkkeinä voisivat olla esimerkiksi eri tavoin höystetyt kananmunan puolikkaat, pienet voileivät, tuulihatut tai miniatyyrileivokset.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Petit Robert, Dictionnaire Robert, Paris 1976.
  2. Annukka Aikio - Rauni Vornanen: Uusi sivistyssanakirja, Otava Keuruu 1997.
  3. Ruutukokki, Kodin paras keittokirja. Sanoma Osakeyhtiö, Helsinki 1983, toinen painos 1986, s. 761. ISBN 951-9135-08-1