Hopeabromidi
Hopeabromidi (AgBr) on hopea- ja bromidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Hopeabromidia käytetään muun muassa valokuvauksessa.
| Hopeabromidi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | AgBr |
| Moolimassa | 187,77 g/mol |
| Ulkomuoto | Vaalean keltaisia kiteitä[1] |
| Sulamispiste | 432 °C [1] |
| Tiheys | 6,47 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 1,3×10–4 g/l[2] |
Valmistus ja ominaisuudet muokkaa
Hopeabromidi liukenee erittäin huonosti veteen, minkä vuoksi sitä tuotetaan saostamalla vesiliuoksista. Reaktio tapahtuu hopeanitraatti- ja bromidiliuoksien, esimerkiksi kaliumbromidin, välisellä reaktiolla. Muiden hopeayhdisteiden tavoin myös hopeabromidi tummuu erittäin helposti valon vaikutuksesta, minkä vuoksi reaktio on suoritettava pimeässä.[1][2]
- AgNO3(aq) + KBr(aq) → AgBr(s) + KNO3(aq)
Hopeabromidi liukenee hyvin niukasti veteen ja on käytännöllisesti katsoen liukenematon. Hopeaionit muodostavat helposti komplekseja esimerkiksi tiosulfaatti- ja syanidi-ionien kanssa, ja niiden liuoksiin yhdiste liukenee paremmin. Hopeabromidikiteiden alkeiskoppi on kuutiollinen ja muistuttaa natriumkloridin rakennetta. Ionien välinen etäisyys on 0,29 nm. Jos bromidi- tai hopeaioneita on ylimäärä, muodostuu kiteistä oktaedrisia. Yhdisteen kiteiden keltaisen värin arvellaan johtuvan kiteiden epämuodostumista, jotka johtuvat hopeabromidin osittaisesta kovalenttisesta luonteesta.[1][2]
Käyttö valokuvauksessa muokkaa
Hopeahalidien valokemialliset ominaisuudet sopivat hyvin valokuvaukseen. Hopeabromidia käytetään erityisesti filmeissä ja hopeakloridia- ja jodidia valokuvauspapereissa. Filmin pinnalla on gelatiinista ja hopeabromidista koostuva kalvo. Filmin valottuessa hopeaionit pelkistyvät metalliseksi hopeaksi, joka näkyy negatiivissa mustana. Samalla bromidi-ionit hapettuvat bromiksi.[2][3][4]
- 2Ag+ + e- → Ag
Valokuvattaessa vain osa filmin pinnalla olevasta hopeabromidista hajoaa tällä tavoin. Jäljelle jäänyt hopeabromidi poistetaan käyttämällä sopivaa komplekseja muodostavaa liuosta, kiinnitettä, joka yleensä on natriumtiosulfaattia.[3][4]
- AgBr(s) + 2 Na2S2O3(aq) → Na3[Ag(S2O3)2](aq) + NaBr(aq)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 472. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c d Samuel F. Etris & C. Robert Cappel: Silver Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.09.2010
- ↑ a b John Emsley: Nature's building blocks: an A-Z guide to the elements, s. 395. Oxford University Press, 2003. ISBN 9780198503408. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.09.2010). (englanniksi)
- ↑ a b RoseMarie Gallagher,Paul Ingram: Complete chemistry, s. 94. Oxford University Press, 2000. ISBN 978-0199147991. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.09.2010). (englanniksi)