Hohenzollern-Sigmaringen
Hohenzollern-Sigmaringen oli maa- ja ruhtinaskunta Etelä-Saksassa nykyisen Baden-Württembergin osavaltion alueella. Ruhtinaskuntaa hallitsi Hohenzollernien švaabilainen (katolinen) sukuhaara Hohenzollern-Sigmaringen. Ruhtinaskunta oli olemassa vuosina 1579–1850.
| Hohenzollern-Sigmaringen |
|||
|---|---|---|---|
1576–1850 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Pääkaupunki | Sigmaringen | ||
| Uskonnot | katolisuus | ||
| Viralliset kielet | saksa | ||
| Tunnuslause | Nihil sine Deo | ||
| Edeltäjä |
.svg){kind=small} Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta |
||
| Seuraaja |
 Preussin kuningaskunta |
||
Historia muokkaa
Hohenzollern-Sigmaringenin kreivikunta luotiin vuonna 1576, kun Zollernin kreivikunta jaettiin kreivi Kaarle I:n kuoltua hänen kolmen poikansa kesken. Alueen oli lahjoittanut hänelle Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta. Samassa jaossa luotiin myös Hohenzollern-Haigerlochin ja Hohenzollern-Hechingenin kreivikunnat. Toisin kuin protestanttiseksi kääntynyt Brandenburgiin asettunut Hohenzollernien frankkilainen haara, eteläisiä kreivikuntia hallinnut Hohenzollernien svaabialainen haara pysyi katolilaisena. Hohenzollern-Sigmaringenin kreivikunta korotettiin vuonna 1623 ruhtinaskunnaksi. Se kuului vuosina 1806–1813 Reinin liittoon ja vuosina 1815–1850 Saksan liittoon. Euroopan hullun vuoden jälkeen Hohenzollern-Sigmaringenissa otettiin käyttöön demokratia. Preussi miehitti maan saman vuoden elokuussa, koska ruhtinaskunnassa oli puhjennut levottomuuksia monarkistien ja demokratiaa kannattaneiden välillä. Preussi liitti maan itseensä 1850. Maan viimeinen ruhtinas, Kaarle Anton (myöh. Karl Anton von Hohenzollern), palveli kruununsa menetettyään Preussin pääministerinä vuosina 1858–1862.
Karl Antonin pojasta Karl Eitel Friedrich Hohenzollernista tuli Romanian ruhtinas (1866–1881) ja kuningas (1881–1914). Sukuhaara pysyi Romanian valtaistuimella vuoteen 1947 saakka.
Hallitsijat muokkaa
- Karl II 1576–1606
- Johann 1606–1623
- Johann 1623–1638
- Meinrad I 1638–1681
- Maximilian 1681–1689
- Meinrad II 1689–1715
- Joseph Franz Ernst 1715–1769
- Karl Friedrich 1769–1785
- Anton Aloys 1785–1831
- Karl 1831–1848
- Karl Anton 1848–1849