Hirviö

kauhistuttava olento

Hirviö on hirveä, pelottava, kauhistuttava tai luonnoton olento.[1] Hirviö poikkeaa tavallisista eläimistä tai ihmisistä epänormaalin kokonsa, muotonsa tai pahuutensa vuoksi.[2] Se on myös yleisnimitys monille taruolennoille, joita pidetään pelottavina ja vaarallisina.

Gustave Moreau: Pyhä Yrjö ja lohikäärme, (1880).

Hirviöitä on yleensä kuviteltu tuntemattomille tai vaikeakulkuisille paikoille tai alueille. Keskiaikaisiin karttoihin hirviöitä piirrettiin meriin ja tuntemattomille maa-alueille. Renessanssin ja valistuksen aikana ihmisten kiinnostus tuntematonta kohtaan kasvoi. Hirviöistä tuli niiden tuntemattomuuden vuoksi tärkeitä tieteellisiä arvoituksia, joita tiede alkoi yrittää ymmärtää. Osa hirviöinä pidetyistä olennoista on ajan myötä paljastunut todellisiksi eläinlajeiksi. Esimerkiksi valaita ja jättiläiskalmareita pidettiin aiemmin merihirviöinä. Toiset hirviöt taas ovat jääneet taruolennoiksi. Nykyisin hirviöitä käytetään muun muassa fantasia- ja kauhugenressä.

Uskonnot ja mytologiat muokkaa

Monet itäiset uskonnot kuten hindulaisuus sekä lisäksi muun muassa kreikkalainen mytologia ja skandinaavinen mytologia pitivät hirviöitä jumalten vihollisina. Skandinaavisen mytologian maailmanloppu, ragnarök, oli lopullinen taistelu Asgårdin jumalien ja monien maailman hirviöiden välillä. Suomalaisessa mytologiassa on paljon hirviöitä, jotka ovat sankareiden vihollisia tai tavallisten ihmisten uhkaajia. Tällaisia ovat esimerkiksi Kokko-lintu ja merihirviö Iku-Turso sekä useat Pohjolan myyttisessä maassa asuneet hirviöt. Kokko-linnussa ja Iku-Tursossa on molemmissa mahdollisesti taustalla jumalolento.

Tarinoissa hirviöiden tehtävänä on usein vartioida jotakin. Toiset hirviöt taas liikkuvat ja käyvät ihmisten kimppuun. Sankarin tehtävä on usein joko päästä hirviöstä ohi tai tappaa tämä. Joskus hirviöt saattoivat kuitenkin myös olla hyvän puolella. Tällainen on muun muassa suomalaisen taruston Kokko.

Monissa kulttuureissa epämuodostuneita ihmisiä on pidetty hirviöinä. Epämuodostuneen lapsen syntymä saattoi olla jumalten vihan ilmaus, tai sitten joku olento oli käynyt vaihtamassa lapsen, ja tuonut tilalle vaihdokkaan. Epämuodostuneita on usein kohdeltu huonosti, heidät on voitu eristää, pakottaa muiden halveksimiin töihin, tai he ovat kiertäneet esiintymässä näytöksissä.

Elokuvat muokkaa

 
Frankensteinin hirviö Boris Karloffin esittämänä

Hirviöt ovat elokuvien kauhu-, fantasia- ja historiagenreissä yleinen aihe. Elokuvissa suosittuja hirviöitä ovat esimerkiksi dinosaurukset, liskot ja lohikäärmeet, vampyyrit, ihmissudet, aaveet, zombit, muumiot, paholaiset ja noidat, avaruushirviöt, hirviöapinat, jättiläishirviöt, mutantit, sekä ihmishirviöt kuten sarjamurhaajat ja muut rikolliset, hullut tiedemiehet, kannibaalit, mielisairaat tai epämuodostuneet ihmiset.[3] Tunnettuja elokuvahirviöitä ovat esimerkiksi Dracula, Frankensteinin hirviö, King Kong ja Mr. Hyde.[4]

Tietokonepelit muokkaa

"Hirviö" (engl. monster) on roolipelien ja MMORPG-pelien yleisnimitys pelin vastustajille, olivat he sitten epäinhimillisiä tai ihmismuotoisia hahmoja. Termi on peräisin Dungeons & Dragons -pelistä.

Pienempiä hirviöitä, jotka esiintyvät usein joukoissa nimitetään nimellä mobs. Isommista hirviöistä käytetään myös nimeä boss. Joissain peleissä maailmasta voi löytyä myös nimettyjä pomo-tasoisia hirviöitä. Näiden tappaminen voi olla osa pelin tehtäviä tai niistä voi saada saavutuksen tai erityisiä tavaroita.[5]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. hirviö. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. Monster Merriam-Webster Dictionary. Merriam-Webster, Inc. Viitattu 15.2.2019. (englanniksi)
  3. Landis 2012, s. 4–5, 11–18.
  4. Landis 2012, s. 4–5.
  5. http://gameguide.na.aiononline.com/aion/Named+Monsters (Arkistoitu – Internet Archive)

Kirjallisuutta muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hirviö.
  • Tamminen, Miikka: Keskiajan hirviöt. Gaudeamus.
  • Picart, Caroline Joan S. – Browning, John Edgar (toim.): Speaking of Monsters: A Teratological Anthology. New York: Palgrave Macmillan. ISBN 978-0-230-11450-0.