Niittyhirvenputki
Niittyhirvenputki eli hirvenputki (Seseli libanotis) on kaksivuotinen tai monivuotinen, valkokukkainen sarjakukkaiskasvi.[1]
| Niittyhirvenputki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Apiales |
| Heimo: | Sarjakukkaiskasvit Apiaceae |
| Suku: | Hirvenputket Seseli |
| Laji: | libanotis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Seseli libanotis |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Niittyhirvenputki kasvaa 40–120 cm pitkäksi. Koko kasvi on karvainen. Varsi on ontto, mutta nivelkohdilta täyteläinen. Lehdet ovat varressa kierteisesti ja niiden kannat ovat tuppimaisia. Lehtilapa on kapean pitkulainen, hyvin hienoliuskainen ja yksi- tai kaksikertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat parihalkoisia. Kukinto on kerrannaissarja. Kukan pää- ja pikkusarjat ovat suojuksellisia, suojuksen lehdet ovat kapeita. Pikkusarjoja on 30–40 kappaletta. Kukan teriö ja verhiö ovat viisilehtisiä. Selkäpuolelta karvaiset terälehdet ovat valkoisia tai joskus hieman punertavia. Hedelmä on 2,5–4 mm pitkä, litteähkö, leveän sukkulamainen paksuharjuinen ja karvainen.[2][3]
Levinneisyys muokkaa
Niittyhirvenputkea ja sen alalajeja tavataan laajalla alueella lähinnä Euraasiassa. Päälevinneisyysalue ulottuu Saksasta ja Pohjois-Balkanilta Keski-Siperiaan saakka. Satunnaisemmin lajia kasvaa Euroopassa Pohjois-Espanjasta, Ranskasta ja Etelä-Italiasta Etelä-Englantiin ja Skandinavian eteläosiin saakka. Aasiassa lajia tavataan satunnaisesti paikoin Keski-Aasiassa, Itä- ja Pohjois-Siperiassa, Japanissa sekä Kiinassa. Lajia tavataan myös Pohjois-Afrikassa Marokossa.[4]
Suomessa niittyhirvenputkea tavataan yleisimmin Ahvenanmaalla, sekä mantereella Varsinais-Suomessa. Uudeltamaalta laji on kadonnut.[5]
Elinympäristö muokkaa
Niittyhirvenputki kasvaa kuivilla niittytöyräillä ja pellonpientareilla. Laji on kalkinsuosija.[1]
Lähteet muokkaa
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 319.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 313, 319.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 434.
- ↑ Den virtuella floran: Säfferot (myös levinneisyyskartat) Viitattu 7.2.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: (Niitty)hirvenputken levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 7.2.2013.