Hippon
Hippon (m.kreik. Ἵππων, Hippōn; 400-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen esisokraatikkoihin lukeutuva filosofi. Hänen on kuvattu olleen joko rhegionlainen,[1] metapontionlainen,[2] samoslainen[3] tai krotonlainen.[4] Siksi on mahdollista, että tuolloin vaikutti useampi samanniminen filosofi.
Hippon harjoitti muiden esisokraatikkojen lailla ennen kaikkea luonnonfilosofiaa. Aristoteles ei kuitenkaan lukenut häntä suurten esisokraatikkojen joukkoon ”hänen ajattelunsa pinnallisuuden vuoksi”.[5] Hippolytoksen mukaan Hippon katsoi veden ja tulen olevan ensisijaiset alkuaineet. Hän katsoi, että tuli saa alkunsa vedestä, ja näistä kahdesta puolestaan saa alkunsa koko muu kaikkeus. Myös Simplikioksen mukaan Hippon katsoi veden olevan kaiken alkuperusta.[6] Keskiaikainen Aristofaneen Pilvistä tehty skolia laittaa Hipponin nimiin näkemyksen, jonka mukaan taivaat ovat kuin uunin kupu (πνιγεύς, pnigeus) Maan yllä.[7]
Monet kuvaukset Hipponin ajattelusta antavat ymmärtää, että hän oli kiinnostunut biologisista asioista. Hän katsoi, että kaikissa elävissä asioissa oli sopiva määrä kosteutta, ja sairaudet saivat alkunsa siitä, että kosteuden määrä oli epätasapainossa.[4] Sielun hän katsoi saavan alkunsa mielestä ja vedestä.[1]
Jossain vaiheessa Hipponia syytettiin ateismista. Hänen teoksensa ovat kuitenkin kadonneet, joten syytä tähän ei tiedetä. Komediarunoilija Kratinos syytti Hipponia jumalattomuudesta teoksessaan Kaikkinäkevät (Panoptai).[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Hippolytos: i.16
- ↑ Censorinus; Claudius Mamertinus
- ↑ Iamblikhos
- ↑ a b Lääketieteelliset kirjoitukset, London Papyrus 137, col. xi. 22-42.
- ↑ Aristoteles: Metafysiikka I.3, 984a3. (Suomennos Tuija Jatakari, Kati Näätsaari ja Petri Pohjanlehto.)
- ↑ Simplikios: in Physics, 23.21-24.
- ↑ MacDowell, Douglas M.: Aristophanes and Athens: An Introduction to the Plays, s. 120. Oxford University Press, 1995.
- ↑ PCG F 167 Kassel-Austin = DK 38 A 2
