Hilma Granqvist
Hilma Natalia Granqvist (17. heinäkuuta 1890 Sipoo – 25. helmikuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen etnologi, sosiaaliantropologi ja Palestiinan tutkija, koulutukseltaan filosofian tohtori.[1] Hän oli Edvard Westermarckin oppilaita. Hän saavutti kansainvälistä tunnustusta antropologisilla ja sosiologisilla Palestiinan-tutkimuksillaan, vaikka ne olivat hänen elinaikanaan aliarvostettuja.[2] Hän oli yksi nykyaikaisen antropologian edelläkävijöistä.
| Hilma Granqvist | |
|---|---|
 Hilma Granqvist. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Hilma Natalia Granqvist |
| Syntynyt | 17. heinäkuuta 1890 Sipoo |
| Kuollut | 25. helmikuuta 1972 (81 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto, Åbo Akademi |
| Opettaja | Edvard Westermarck |
| Tutkimusalue | etnologi, sosiaaliantropologi ja Palestiinan tutkija |
Nuoruus ja opinnot muokkaa
Granqvist pääsi ylioppilaaksi vuonna 1911 Svenska Fortbildningsläroverketistä ja sai samalla kansakoulunopettajan pätevyyden. Hän täydensi opettajaopintoja Tammisaaren seminaarissa, josta hän valmistui 1914. Vuonna 1918 hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon, josta valmistui 1921 filosofian kandidaatiksi opiskeltuaan käytännöllistä filosofiaa, pedagogiikkaa, historiaa, germaanista filologiaa ja ruotsin kieltä.[1] Pro gradussaan Granqvist käsitteli uskonnon ja modernin maailmankatsomuksen välistä jännitettä. Työssään hän arvosteli luterilaista uskonpuhdistusta siitä, että se oli jättänyt kirkollisista sakramenteista pois ihmiselle psykologisesti tärkeät ripin ja pyhimysten kunnioituksen. Myös kirkon oli Granqvistin mukaan uudistuttava ja seurattava aikaansa, jotta se ei jäisi jälkeen yhteiskunnassa. Hän vastusti kirkon ja valtion yhteyttä.[3]
Väitöskirja ja tutkijanura muokkaa
Granqvist aloitti käytännöllisen filosofian lisensiaatintutkimuksensa Gunnar Landtmanin ohjauksessa. Aiheena olivat Vanhan testamentin naiset. Hän laski muun muassa, kuinka monta ammattia naisilla Vanhassa testamentissa oli. Hän pyrki esittämään, etteivät naisen rooleina olleet vain synnyttäjä ja äiti, toisin kuin 1900-luvun alun naisten asemaa koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa oletettiin.[1]
Jatkotutkimustaan varten Granqvist matkusti Saksaan keräämään arkistoaineistoa ja opiskeli samalla yleistä etnologiaa ja itämäisten uskontojen historiaa. Tutkimussuunnitelmat kuitenkin muuttuivat hänen osallistuttuaan Palestiinassa saksalaisille teologeille tarkoitetulle arkeologian kurssille. Hän päätti palata Palestiinaan tutkimaan ”konkreettisten ihmisten todellista arkielämää”.[1] Hän lähti Palestiinaan vuosiksi 1925–1931 tekemään etnografista kenttätyötä.[3]
Helsingin yliopisto ei kelpuuttanut Granqvistin jatkotutkimusta väitöskirjaksi, vaan se oli yliopiston asiantuntijoiden mielestä käsittelyltään ”kapea”.[4] Åbo Akademin professori Edvard Westermarck oli työhön tyytyväinen, olihan hän itse tutkinut 1900-luvun alussa vastaavia aiheita Marokossa. Niinpä Granqvist väitteli tohtoriksi vuonna 1932 Åbo Akademissa tutkielmallaan Marriage Conditions in a Palestinian Village I. Teoksen toinen osa valmistui vuonna 1935.[4]
Helsingin yliopisto suhtautui Granqvistiin jälleen nurjasti, kun hän haki yliopiston dosentuuria muutama vuosi väitöksen jälkeen. Nyt hänet kyllä todettiin päteväksi, mutta ongelma syntyi siitä, etteivät yliopiston professorit osanneet päättää tai pystyneet päättämään eivätkä määrittelemään, millä alalla hän olisi pätevä.[4] Todennäköisesti sukupuolensa vuoksi Granqvist ei saanut virkaa myöskään Tammisaaren opettajaseminaarin johtajana. Sen sijaan hän opetti hetken aikaa psykologiaa käsiteollisuuskoulussa, kirjoitti artikkeleita sekä suomalaisiin että ruotsalaisiin lehtiin ja piti esitelmiä työväenopistoissa ja Suomen Yleisradiossa.[1]
Granqvist ei varsinaisesti osallistunut aikansa naisasialiikkeen toimintaan, mutta piti monia tasa-arvoa korostavia esitelmiä. Jo 1940-luvulla hän kehotti naisia pyrkimään ennemmin presidentiksi kuin presidentin puolisoksi.[1]
Yksi Granqvistin kiinnostuksen kohteita oli uskonnon asema modernisoituvassa maailmassa. Hänen mukaansa modernin ajan ihmisen tuli omaksua tieteellinen maailmankuva mutta myös ymmärtää uskontoja historiallisina kulttuuri-ilmiöinä. Tutkimuksissaan palestiinalaisesta Artasin kylästä hän pyrki tekemään paikallisten ihmisten elämästä ymmärrettävää ja korosti toisenlaisen elämäntavan sisäistä järkiperäisyyttä.[1]
Granqvistin suomen- ja ruotsinkieliset aineistot ovat Åbo Akademin käsikirjoitusarkistossa. Valokuvia ja englannin-, saksan- ja arabiankielisiä aineistoja on talletettu British Museumiin Lontooseen.[3] Aineisto on digitoitu vuonna 2021.[5]
Elämänkaarisarja muokkaa
Granqvist kirjoitti etnografisen tutkimustyönsä pohjalta kaikkiaan viisi teosta, jotka käsittelevät Artasin kylän elämää 1920-luvulla. Kahta avioliittotapoja käsittelevää teosta seurasivat lapsuutta käsittelevät teokset ja kansainvälistä tunnustusta saaneet Birth and Childhood in Arabian Village (1947) sekä Child Problems Among the Arabs (1950). ”Elämänkaarisarjan” päättää Muslim Death and Burial (1965).
Tutkimustyö Palestiinassa muokkaa
Palestiinassa Granqvistin tutkimustyö perustui osallistuvaan havainnointiin ja haastatteluihin. Haastattelujen perusteella hän tallensi tarkkaan Artasin kylän avioliittojen historiaa ja tapoja, loi niistä taulukoita ja esitti kylän avioliittojen ja sukujen historian noin sadan vuoden ajalta. Tutkimuksissa Granqvistia avusti kolme paikallista naista, mikä helpotti sekä kerätyn aineiston muistiinmerkintää että sen tulkitsemista. Väitöskirjassaan hän esittää keskeisenä väitteenä, että morsiusmaksun maksaminen ei ole vaimon ostamista vaan osa yhteisöllisten suhteiden järjestelyä, paikallisperinteitä ja islamilaista kulttuuria. Hän perustelee väitettään sillä, että aviomiehellä ei ole yksinvaltaa vaimoonsa vaan tämä pysyy aina osana isänsä sukua. Sisarusten väliset suhteet säilyvät avioliitoista huolimatta tärkeinä ja pitkäaikaisina. Avioliitto oli Granqvistin mukaan tärkeä kylän sosiaalisia suhteita järjestävä instituutio, jonka piirissä myös naisilla oli valtaa.[1]
Granqvistin kokoama arabiankielinen aineisto on yhä historiallisesti arvokas ja huolellisesti järjestelty kokonaisuus. Granqvist keräsi paikallisia kertomuksia, uskomuksia, sananlaskuja ja kansanihmisten perusteluja toimilleen. Hän myös valokuvasi tutkimustensa aikana paljon, yhteensä noin tuhannen kuvan verran. Valokuvissakin näkyy Granqvistin asenne tutkittavia kohtaan: hän pyrki kuvaamaan heidät aktiivisina oman elämänsä toimijoina sen sijaan, että olisi esittänyt heidät kiintoisina antropologisina tutkimuskohteina. Esimerkiksi kuvattujen henkilöiden nimet on kirjattu muistiin.[1]
Granqvist keskittyi vain yhden kylän tutkimiseen, ja näin hän erosi silloisesta antropologiasta, joka etsi kulttuureille yleisinhimillistä selitystä ja oli kiinnostunut yleispätevistä kulttuuri-ilmiöistä. Hän edusti Britanniassa kehittynyttä uutta antropologian suuntausta paitsi painottaessaan kenttätutkimusta, myös siten, että hän pyrki ymmärtämään vieraita kulttuureja niiden omilla ehdoilla. Tältä osin hän oli Suomessa aikaansa edellä.[1]
Granqvistin genealogisten taulukoiden avulla voi Artasin kylän väestönkehityksestä vuosina 1860–1926 muodostaa tarkan kuvan. Taulukot ovat sittemmin olleet pohjana väestörekisterille aina vuoteen 1990 asti, jolloin Palestiinassa aloitettiin väestönlaskenta.[1]
Kirjallinen tuotanto muokkaa
- Marriage conditions in a Palestinian village I. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica, 1931.
- Marriage conditions in a Palestinian village II. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica, 1935.
- Birth and childhood among the Arabs: Studies in a Muhammadan village in Palestine. Helsinki, Söderström 1947.
- Child problems among the Arabs: Studies in a muhammadan village in Palestine. Helsinki, Söderström 1950.
- Muslim death and burial: Arab customs and traditions studies in a village in Jordan. Helsinki, Societas Scientiarum Fennica, 1965.
- Portrait of a Palestinian village: The photographs of Hilma Granqvist. Toimittanut Karen Seger. Esipuhe Shelagh Weir. London, Third World Centre for Research and Publishing, 1981. ISBN 0-86199-006-4
Lähteet muokkaa
- Vuorela, Ulla: ”Granqvist, Hilma (1890–1972)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 269–271. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k Vuorela 2000.
- ↑ Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 122. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ a b c Hilma Granqvist. Tiedenaisia. Viitattu 24.4.2014.
- ↑ a b c Nainen miesten maailmassa. Tiede 2000 8/1990, s. 58–59.
- ↑ Miia Martikainen, Hilma Granqvist, etnografisen kenttätyön edelläkävijä, Antropologi.fi 6.5.2021, viitattu 2.8.2021
Kirjallisuutta muokkaa
- Häggman, Sofia: Hilma Granqvist: Antropolog med hjärtat i Palestina. Skrifter utgivna av Svenska folkskolans vänner, 208. Helsingfors: Svenska folkskolans vänner, 2016. ISSN 1456-8233. ISBN 978-952-7076-25-5.
- Kokko, Sirkka: Hilma Granqvistin tie opettajattaresta tutkijaksi: Ensimmäinen tutkimusmatka Palestiinaan. Pro gradu. Turun yliopisto, yleinen historia, 1998.
- Mahlamäki, Hanna: Asiantuntijavalta on vääristynyttä. Helsingin Sanomat, 23.1.2016, s. C 6. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.1.2016.
- Mäntylä, Jaakko: Kahden kansan ja kahden tutkijan luvattu maa: Aapeli Saarisalo ja Hilma Granqvist Palestiinaa tutkimassa 1920- ja 1930-luvuilla. Pro gradu. Turun yliopisto, yleinen historia, 2011.
- Naili, Falestin: L’œuvre de Hilma Granqvist: L’Orient imaginaire confronté à la réalité d’un village palestinien. Revue d’études palestiniennes, 2007, s. 74–84. Artikkelin verkkoversio.
- Willman, Jarkko: Ideal och verklighet: Hilma Granqvists studier av ”Kvinnorna i Gamla testamentet” åren 1921–1925. Åbo, Åbo Akademi, 1997. ISBN 952-12-0033-2.
Aiheesta muualla muokkaa
Lisää luettavaa aiheesta Hilma Granqvist on Wikiaineistossa Luettelo Hilma Granqvistin lehtiartikkeleista- Hilma Granqvists arkiv, Svenska litteratursällskapet i Finland (ruotsiksi)
- Edward Westermarck and Hilma Granqvist in the field of Orientalist discourse in Finland. (Arkistoitu – Internet Archive) Riina Isotalo. Org.uib.no.
- Hilma Granqvist. Hilma Granqvist. 375 humanistia 6.4.2015. Helsingin yliopisto.
- Suomalaisia tutkimusmatkailijoita – Hilma Granqvist. Yle Areena.
- Hilma Granqvists arkiv. Svenska litteratursällskapet i Finland.
- Granqvist, Hilma hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
