Hildebrandslied
Hildebrandslied eli Hildebrandinlaulu[1] on sankaritaru kansainvaellusajalta. Se siirtyi suullisena perintönä sukupolvelta toiselle ja sai kirjallisen muodon todennäköisesti 800-luvun alkupuoliskolla, jolloin kaksi Fuldan luostarin munkkia kirjoitti sen muinaisyläsaksan kielellä. Tuolloin taru oli hioutunut taiteellisesti sangen korkeatasoiseen asuun: siitä oli vuosisatojen aikana kehittynyt alkusointuinen runo, josta on säilynyt katkelmana 68 säettä. Tarun loppu jäi kuitenkin kirjoittamatta muistiin, ja se on siten pysynyt arvoituksena. Arvellaan, että siitä puuttuu noin 20 säettä.[2]
Hildebrandslied on vanhin säilynyt saksankielinen runoteos ja tyylilajissaan myös ainoa, joka on säilynyt jälkipolville. Siten se on ollut keskiaikaisen germaanisen kirjallisuudentutkimuksen keskeinen kohde. Hildebrandslied ei ole lied-sanan nykymerkityksestä poiketen varsinainen laulu.
Jacob ja Wilhelm Grimm julkaisivat Hildebrandsliedistä vuonna 1812 tieteellisen edition. Osa Grimmien julkaisusta oli vuoden 1945 jälkeen Yhdysvalloissa, mutta on sittemmin palautunut Saksaan, jossa sitä säilytetään Kasselin yliopistonkirjastossa.[2]
Sisältö muokkaa
Hildebrandslied kertoo Hildebrand-nimisestä miehestä, joka on jättänyt vaimonsa ja poikansa kolmekymmentä vuotta sitten ja ryhtynyt Dietrich von Bernin palvelukseen asesepäksi. Tarinan nykyhetkessä Hildebrand on palaamassa kotiinsa. Hän kohtaa vastapuolen eli germaanien sotajoukkoja. Hän kysyy näiden johtajalta Hadubrandilta, ”kuka tämän isä on” (”wer sin fater wari”):lähde? "Kuka on isäsi kansan miesten joukossa...” eli ”mitä sukua olet?” (”eddo huêlîhhes cnuosles du sîs”).[3] Ilmenee, että Hildebrand on Hadubrandin isä. Hildebrand antaa pojalleen arvokkaita lahjoja, mutta poika ei ota niitä vastaan. Hadubrandille on kerrottu, että hänen isänsä on kuollut, ja hän kutsuu Hildebrandia vanhaksi hunniksi. Lahjojen torjuminen ja hunniksi kutsuminen ovat loukkauksia, kuten myös se, että Hadubrand kertoo isänsä olleen kunnian mies, päinvastoin kuin Hildebrand. Ajan tavan mukaan Hildebrandin on pakko puolustaa kunniaansa, ja hän joutuu haastamaan Hadubrandin kamppailuun. Teksti päättyy tähän. Eräiden myöhempien tekstien perusteella on oletettu, että kamppailun seurauksena on Hadubrandin kuolema.[4]
Huomioita muokkaa
Dietrich von Bern eli Theoderich von Verona on saksalaisen keskiaikaisen sankaritaruston keskeisiä hahmoja.[2] Hänen esikuvansa on Teoderik Suuri.
1400-luvulla kirjoitettiin ”Jüngeres Hildebrandslied” eli uusi versio vanhasta Hildebrandin laulusta.[5]
Itäsaksalainen rock-yhtye Transit työsti muinaisesta sankarirunosta musiikkikappaleen ”Hildebrandslied” vuonna 1980. Thüringeniläinen pakanametalliyhtye Menhir julkaisi 2007 albumin, jossa ”Hildebrandslied” lauletaan alkuperäisessä muinaisyläsaksalaisessa asussaan.
Lähteet muokkaa
- ↑ Hildebrandinlaulu. Tietosanakirja osa 3, palsta 463. Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1911. Teoksen verkkoversio. Viitattu 21.5.2020.
- ↑ a b c Hildebrandslied Historia Lengua Uno. Arkistoitu 21.10.2020. Viitattu 8.11.2019. (saksaksi)
- ↑ Engels, Friedrich: VII: Kelttiläinen ja germaaninen suku (Teoksessa: Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä 1884) Marxists. Viitattu 21.5.2020.
- ↑ Das Hildebrandslied Mittelalter entdecken. Björn Schultz. Viitattu 15.11.2019. (saksaksi)
- ↑ Neue Begegnung mit dem Hildebrandslied Minnesang.com. Lothar Jahn. Viitattu 15.11.2019. (saksaksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Lernhelfer: Hildebrandslied (saksaksi)
