Wikipedia

Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 1978

Vuoden 1978 hiihdon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Lahdessa Suomessa 18.–26. helmikuuta 1978.

Kisojen myöntäminen muokkaa

Suomen Hiihtoliitto teki huhtikuussa 1974 Kansainväliselle hiihtoliitolle anomuksen vuoden 1978 hiihdon maailmanmestaruuskilpailuiden järjestämisestä Lahdessa Salpausselän hiihtokeskuksessa. Kilpailuanomus käsiteltiin FIS:n kongressissa San Franciscossa toukokuussa 1975. Lahden kanssa kisaisännyydestä kilpaili Kanadan Quebec, joka hävisi äänestyksessä äänin 36–39. Aikaisemmin MM-kisat oli järjestetty Lahdessa vuosina 1926, 1938 ja 1958.[1]

Kilpailupaikat muokkaa

Lahden kisakeskukseen oli jo vuoden 1972 Salpausselän kisoihin rakennettu 90 metrin suurmäki ja vuoden 1978 MM-hiihtoja varten pystytettiin uusi teräsrakenteinen 70 metrin mäki. Myös latureittejä uudistettiin ja stadionille rakennettiin 5 500 katsojan osittain katettu katsomo- ja huoltorakennus. MM-kilpailuiden esikisoina toimi vuoden 1977 Salpausselän kisat.[1]

Kilpailutapahtumat muokkaa

Vuoden 1978 MM-hiihtoihin osallistui 262 kilpailijaa 26 eri maasta.[2] Mitaleja jaettiin 11 kilpailussa, joiden lisäksi käytiin joukkuemäkihypyn epävirallinen MM-kilpailu. Naisten 20 kilometrin hiihto oli ensimmäistä kertaa MM-kisojen ohjelmassa[3].

Miesten hiihdossa ei Lahden MM-kisoissa ollut yhtä suvereenia hallitsijaa. Henkilökohtaisten matkojen ja viestin yhteenlasketuissa hiihtoajoissa nopein oli 50 kilometrin ja viestihiihdon kultamitalisti Ruotsin Sven-Åke Lundbäck. Tällä laskutavalla toiseksi paras oli 15 ja 50 kilometrin hopeamitalimies Jevgeni Beljajev Neuvostoliitosta. Yhteisajassa kolmas oli Suomen Matti Pitkänen, joka kuului viestin hopeajoukkueeseen ja oli kaikilla henkilökohtaisilla matkoilla neljäs. Tälle listalle ei yllä Puolan Jozef Luszczek, joka voitti yllättäen 15 kilometrin kilpailun ja oli hopealla 30 kilometrillä. Viestissä hän ei maansa ainoana edustajana voinutkaan kilpailla.[2]

Naisten hiihdossa parhaita olivat 10 kilometrin ja 20 kilometrin kilpailut voittanut Neuvostoliiton Zinaida Amosova sekä Suomen Helena Takalo ja Hilkka Riihivuori, jotka saavuttivat kaksi henkilökohtaista mitalia ja lisäksi viestissä kultaa. Kaikilla naisten henkilökohtaisilla matkoilla neljän parhaan joukkoon ylsi vain suomalaisia ja neuvostoliittolaisia hiihtäjiä.

Mäkihypyssä ja yhdistetyssä kultamitalit menivät DDR:ään ja Suomeen. Pienemmässä 70 metrin mäessä DDR otti kaksoisvoiton Mathias Busen johdolla ja 90 metrin mäessä paras oli kotiyleisön riemuksi Tapio Räisänen. Yleisön kannalta oli tosin harmittavaa, että suurmäen kilpailua jouduttiin siirtämään vuorokaudella voimakkaan tuulen vuoksi[3]. Yhdistetyssä viiden parhaan joukossa oli neljä DDR:n urheilijaa ja kärkikolmikko Konrad Winkler–Rauno Miettinen–Ulrich Wehling täsmälleen sama kuin esikisoissa 1977[4]. Joukkuemäen epävirallisen maailmanmestaruuden voitti DDR.

Mitalitaulukon voitti odotetusti Neuvostoliitto, ja toiseksi nousi hieman yllättäen isäntämaa Suomi. Perinteinen hiihtomaa Norja sai tyytyä vain yhteen pronssimitaliin.[2]

Kilpailuiden dopingtesteissä ei jäänyt kiinni yhtään urheilijaa, mutta kisojen jälkeen kävi ilmi, että ilmeisesti anabolisten steroidien käyttöä ei testattu ollenkaan. Lahden MM-kisoissa testattiin ensimmäistä kertaa myös mäkihyppääjien kilpailuasuja.[5]

Yleisötavoite kisoille oli 200 000 katsojaa, johon ei aivan päästy, sillä pääsylippuja myytiin 173 598 kappaletta. Suurmäen kilpailun siirtäminen luultavasti laski yleisömääriä.[5]

Miesten maastohiihto muokkaa

15 km muokkaa

sija Maa Kilpailija Aika
1   Józef Łuszczek 49.09,37
2   Jevgeni Beljajev 49.11,62
3   Juha Mieto 49.14,37
4   Matti Pitkänen 49.23,85
5   Nikolai Zimjatov 49.33,33
6   Sven-Åke Lundbäck 49.50,86
7   Christer Johansson
8   Vasili Rotšev
9   Nikolai Bazukov
10   Ove Aunli

[6]

Päivämäärä: 21. helmikuuta
Kilpailu keräsi kisojen suurimman osanottajamäärän, kun matkaan lähti 80 hiihtäjää 26 maasta. Viiden kilometrin kohdalla kärjessä oli Mieto, jonka jälkeen Luszczek, Beljajev, Lundbäck ja Pitkänen. Kymmenen kilometrin kohdalla Mieto johti kuudella sekunnilla toiseksi noussutta Beljajevia. Viimeiset viisi kilometriä nopeinta vauhtia tuli kuitenkin Luszczek. Miedon vauhti hiipui loppumatkalla etenkin voiteiden kulumisen vuoksi.[7]

Suomen Pertti Teurajärvi oli kilpailussa 12. ja Pertti Vahvaselkä 32:s.

30 km muokkaa

Sija Maa Kilpailija Aika
1   Sergei Saveljev 1.32.52,00
2   Nikolai Zimjatov 1.33.48,23
3   Józef Łuszczek 1.33.52,21
4   Matti Pitkänen 1.34.16,23
5   Jevgeni Beljajev 1.34.46,66
6   Sven-Åke Lundbäck 1.34.56,08
7   Juha Mieto 1.35.40,90

Päivämäärä: 19. helmikuuta
10 kilometrin kohdalla kärjessä oli Beljajev, toisena yllätysnimi Luszczek, kolmantena Saveljev, neljäntenä Zimjatov, viidentenä Pitkänen ja vasta kuudentena, jo 50 sekunnin päässä kärjestä Mieto, joka oli yksi ennakkosuosikeista. Puolimatkassa kärkikolmikko oli Saveljev – Luszczek – Beljajev ja 25 kilometrin kohdalla Saveljev – Luszczek – Zimjatov.[8]

Suomen Risto Kiiskinen oli kilpailussa 16. ja Arto Koivisto 29:s.

50 km muokkaa

Sija Maa Kilpailija Aika
1   Sven-Åke Lundbäck 2.46.43,06
2   Jevgeni Beljajev 2.47.34,48
3   Jean-Paul Pierrat 2.47.52,27
4   Matti Pitkänen 2.49.46,28
5   Lars-Erik Eriksen 2.50.44,82
6   Jíři Beran 2.51.17,86
7   Józef Łuszczek
8   Tommy Lundberg
9   Nikolai Bazukov
10   Alf-Gerdt Deckert

[9]

Päivämäärä: 26. helmikuuta
Päivän aikana lämmennyt keli oli ongelmallinen ja voitelu nousikin kilpailussa ratkaisevaan rooliin. Jo ensimmäisen kymmenen kilometrin jälkeen moni suosikki oli pois pelistä; Thomas Magnusson sekä Oddvar Brå keskeyttivät ja Juha Mieto sekä Sergei Saveljev olivat kaukana kärjestä. 20 kilometrin kohdalla kärkeen oli noussut viimeisenä matkaan lähtenyt Lundbäck, jonka jälkeen toisena oli kymmenen kilometrin jälkeen johtanut Pitkänen. Kolmantena oli Beljajev, neljäntenä Anatoli Ivanov ja viidentenä yllätysnimi Pierrat. Mieto oli joukon viimeisenä. 30 kilometrin jälkeen kärkikolmikko oli sama, mutta Pierrat oli noussut jo neljänneksi. 40 kilometriin mennessä Pitkänen oli pudonnut neljänneksi ja Lundbäckin johto muihin oli kasvanut jo yli minuuttiin. [10]

Suomen Pertti Teurajärvi oli kilpailussa 15., Heikki Torvi 31. ja Juha Mieto 44. (viimeinen maaliin tulleista).

4 × 10 km viesti muokkaa

Päivämäärä: 23. helmikuuta
Viestikilpailusta ennustettiin tasaista, mutta Neuvostoliittoa pidettiin jonkinlaisena ennakkosuosikkina. Ensimmäisessä vaihdossa kärkikolmikkona oli Ruotsi, Norja ja Sveitsi. Suomi oli jäänyt kolmikosta 10 sekuntia ja Neuvostoliitto yllättäen puoli minuuttia. Toisen osuuden jälkeen Neuvostoliitto oli jo kaksi minuuttia kärjestä, jonka muodosti kolmikko Suomi – Ruotsi – Norja. Kolmannella osuudella Norjan Formo kaatui ja jäi ratkaisevasti Suomesta ja Ruotsista. Ankkuriosuudella vauhdinpitäjänä oli suurimman osan matkasta Suomen Pitkänen, jonka Magnuson jätti loppumatkalla helpon oloisesti.[11]

Naisten maastohiihto muokkaa

5 km muokkaa

Sija Maa Kilpailija Aika
1   Helena Takalo 18.53,50
2   Hilkka Riihivuori 18.58,49
3   Raisa Smetanina 19.01,30
4   Galina Kulakova 19.08,83
5   Christel Meinel 19.14,38
6   Zinaida Amosova 19.17,14

Päivämäärä: 20. helmikuuta
Neljän kilometrin kohdalla kärjessä oli Smetanina viiden sekunnin erolla Riihivuoreen ja Kulakovaan, joista 10 kilometrin kilpailussa epäonnistunut Takalo oli kaksi sekuntia jäljessä. Ensimmäisenä heistä maaliin saapui Takalo, jonka loppuaikaa takaa tulleet eivät pystyneet alittamaan.[12]

Suomen Taina Impiö oli kilpailussa yhdeksäs ja Marja Auroma 19:s.

10 km muokkaa

Sija Maa Kilpailija Aika
1   Zinaida Amosova 37.01,72
2   Raisa Smetanina 37.13,37
3   Hilkka Riihivuori 37.23,43
4   Galina Kulakova 37.30,09
5   Taina Impiö 37.32,47
6   Berit Kvello 37.40,77

Päivämäärä: 18. helmikuuta
Kilpailussa oli mukana 44 hiihtäjää 14 maasta. Puolimatkassa kolmen kärjessä olivat Amisova, Smetanina ja Kulakova. Riihivuori tuli viimeiset kolme kilometriä koko joukon nopeinta vauhtia.[13]

Suomen Helena Takalo oli kilpailussa 13. ja Marja-Liisa Hämäläinen 23:s.

20 km muokkaa

Sija Maa Kilpailija Aika
1   Zinaida Amosova 1.13.00,85
2   Galina Kulakova 1.13.08,11
3   Helena Takalo 1.13.57,95
4   Hilkka Riihivuori 1.14.00,26
5   Raisa Smetanina 1.14.38,83
6   Berit Kvello 1.15.10,62

Päivämäärä: 25. helmikuuta
Kilpailussa oli mukana 41 hiihtäjää 13 maasta. Voittaja Amosova oli kilpailun viimeinen lähtijä.[14]

Suomen Taina Impiö oli kilpailussa 13. ja Marja-Liisa Hämäläinen 16:s.

4 × 5 km viesti muokkaa

Päivämäärä: 22. helmikuuta
Mukana oli yhdeksän joukkuetta. Avausosuuden jälkeen kärjessä oli Suomi ennen DDR:ää ja Neuvostoliittoa, joka oli jäänyt Suomesta puolisen minuuttia. Toisen osuuden jälkeen Neuvostoliitto oli noussut kärkeen, toisena hiihti DDR, kolmantena 30 sekuntia kärjestä jäänyt Suomi, jonka kannoilla oli Ruotsin joukkue. Kolmannella osuudella Riihivuori nosti Suomen kärkeen, tosin ankkuriosuudelle Suomi, Neuvostoliitto ja DDR lähtivät lähes tasoissa. DDR:n varsin nuoren joukkueen nousemista hopealle ohi kokeneen Neuvostoliiton pidettiin yllätyksenä.[15]

Yhdistetty muokkaa

Normaalikilpailu (K88 + 15 km muokkaa

Sija Maa Kilpailija Mäkihyppy + hiihto Yhteispisteet
1   Konrad Winkler 224,6 + 210,64 435,24
2   Rauno Miettinen 232,0 + 199,66 431,66
3   Ulrich Wehling 216,3 + 214,53 430,83
4   Andreas Langer 212,5 + 214,75 427,25
5   Günther Schmieder 221,9 + 201,58 423,48
6   Juri Voronin 214,3 + 197,19 418,40

Päivämäärä: 19.–20. helmikuuta
Mäkiosuuden jälkeen johdossa oli Miettinen, sitten Winkler, Schmieder, Suomen Jouko Karjalainen, Norjan Tom Sandberg ja Yhdysvaltain Walter Malmqvist. Pronssille hiihdossa noussut Wehling oli mäessä vasta kahdeksas, hiihtoajaksi muutettuna minuutin ja 44 sekuntia Miettisen takana. Neljänneksi sijoittunut Langer oli mäkikilpailun jälkeen sijalla 11.[16]

Suomen Jouko Karjalainen oli kilpailussa kahdeksas, Jukka Kuvaja 16. ja Jorma Etelälahti 17:s.

Mäkihyppy muokkaa

Normaalimäki (K88) muokkaa

Sija Maa Kilpailija Pisteet Hyppyjen pituudet
1   Matthias Buse 253,2 84,0 – 86,0
2   Henry Glass 251,7 84,5 – 85,5
3   Aleksei Borovitin 250,0 84,0 – 84,0
4   Karl Schnabl 249,4 84,5 – 85,0
5   Pentti Kokkonen 248,7 82,5 – 85,0
6   Tapio Räisänen 246,5 83,5 – 84,5

Päivämäärä: 18. helmikuuta
Mäkiviikon 1977–1978 voittanut Suomen Kari Ylianttila ei loukkaantumisen takia voinut osallistua Lahden kisoihin. Myös alkukaudesta menestynyt DDR:n Jochen Danneberg oli loukkaantumisen myötä vajaakuntoinen. Ensimmäisen kierroksen jälkeen neljä hyppääjää oli pisteen sisällä toisistaan: kärjessä Borovitin, sitten Schnabl, Glass ja Buse. Avauskierroksella sattui myös vaarallinen tilanne, kun itävaltalaiselta Claus Tuchschereriltä aukesi toisen suksen side kesken ilmalennon, minkä vuoksi hän taiteili alas yhden suksen varassa. Kaatumisesta huolimatta loukkaantumista ei tapahtunut.[17]

Suomen Jari Puikkonen oli kilpailussa 12. ja Jouko Törmänen 15:s.

Suurmäki (K113) muokkaa

Sija Maa Kilpailija Pisteet Hyppyjen pituudet
1   Tapio Räisänen 256,6 111,5 – 108,0
2   Alois Lipburger 256,3 112,5 – 107,5
3   Falko Weißpflog 255,8 108,0 – 114,5
4   Matthias Buse 251,1 110,0 – 109,5
5   Tauno Käyhkö 242,1 108,5 – 103,5
6   Jouko Törmänen 241,9 104,0 – 107,5
7   Valeri Savin
8   Jochen Danneberg
9   Aleksei Borovitin
10   Walter Steiner

[18]

Päivämäärä: 26. helmikuuta
Kilpailu piti käydä jo 25. päivänä, mutta kovan tuulen vuoksi kisaa siirrettiin vuorokaudella. Hyppääminen aloitettiin jo klo 9.20 aamulla, koska tuulen pelättiin kovenevan ennen puolta päivää. Avauskierroksen jälkeen kilpailua johti Lipburger, jonka perässä olivat Räisänen, Buse, Käyhkö, Danneberg, Borovitin ja Weisspflog.[19]

Suomen Pentti Kokkonen oli kilpailussa 12. ja Jari Puikkonen 39:s.

Mitalitaulukko muokkaa

Sija Maa Kultaa Hopeaa Pronssia Yhteensä
1.   Neuvostoliitto 3 5 3 11
2.   Suomi 3 3 3 9
3.   Itä-Saksa 2 2 2 6
4.   Ruotsi 2 0 0 2
5.   Puola 1 0 1 2
6.   Itävalta 0 1 0 1
7.   Norja 0 0 1 1
  Ranska 0 0 1 1

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti & Pulakka, Martti: Urheilumme kasvot, Osa 10, s. 15–37. Jyväskylä: Oy Scandia Kirjat Ab, 1979.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 15
  2. ↑ a b c Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 34
  3. ↑ a b Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 28
  4. ↑ Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 22
  5. ↑ a b Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 35
  6. ↑ Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 25
  7. ↑ Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 23–24
  8. ↑ Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 20
  9. ↑ Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 32
  10. ↑ Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 31–32
  11. ↑ Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 26–28
  12. ↑ Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 23
  13. ↑ Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 17–18
  14. ↑ Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 28
  15. ↑ Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 25–26
  16. ↑ Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 21–22
  17. ↑ Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 18–19
  18. ↑ Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 31
  19. ↑ Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 28–29

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hiihdon_maailmanmestaruuskilpailut_1978&oldid=21370311”